Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. syyskuuta 2025
Vot, Ropotti! kehui hän ja ryyppäsi: Ropotti, vaan ei Pipotti... Kolppanan tshuhna Pipotti... Eh! Ja Osiippa hoki taas, peräsi: Kuin ei Pipotti? Ei niin ei, Pipotti... Puhutaan sinulle, että ei Pipotti! kinasi Iivana, hymyili, joi. Osiippa asiasta ymmällä, koki, uteli itseltään Ropotilta: Kuin ei Pipotti, vaan Ropotti?... Heh?
Nähtyänsä tulijat, juosta reuhkasi hän oitis niiden luo ja liittyi joukkoon kolmanneksi, ja niin jatkui nyt kulku kolmisin. Juntus aloitti keskustelun kysymällä Esalta sen kannusta: Mikä sinulla on se? Tämäkö läkkikannu? peräsi Esa ja Juntus myönsi: Se. Tämä on Oton äidin läkkikannu, joka oli isällä lainana, selitti nyt Esa.
Mutta nyt jo lähestyttiin taloa: Iivanalla väljien housujen tasku pullon pullistamana ja pullonsuu töröttämässä taskunsuulta. Varovaisuuden vuoksi Iivana siinä toki vielä pysähtyi ja Ropotilta peräsi: Entä, vot, sinä?... Tarkoitan, että oikean talon kysyit? Kuinkas!... Kuin en oikeaa! vahvisti Ropotti. Että et siis väärään taloon vie?... Eh? E-en!
Tora oli tulla. Morsiameensa ihastunut Iivana hymyili ja tarttui puheeseen: Antakaas, hymyili hän, antakaas kun minä! Ja hän peräsi: Vot. Jos Aleksei Mihailovitsh on kentraalin tasalla, niin sitte on ylhäisyys... Mutta jos on vasta överstin, niin sukuisuus ... korkeasukuisuus, tai korkeasti jalosukuisuus... Vot!
Näähän! töllötti siihen Osiippa ja peräsi: Kuin sukuisuus?... Aleksei Mihailovitsh sukuisuus?... No vot, nurkui ukko nyreänä, ja töllöttelevä Osiippa koki, udellen: Kuin?... Aleksei Mihailovitsh ... pristavi tarkoitan, kuin?
Vot, muoriaan... Vot, vihittyä... A? tolkutti ja töllötti Osiippa ja nyt jo Iivana peräsi: Vihittyä?... Muoria vihittyä? Kuin ei!... Vannon... Vihittyä, vannon! töllisti Osiippa. Ja nyt oli asia Iivanalle selvä, sekin että oikea morsian, se leski, asuu toisessa töllissä. Hvi-uuuuuuuu! päästi hän pitkän ihmettelevän vihellyksen. Oli hoksannut erehdyksensä ja toisti ihmetellen: Vot kak juttu!...
No!... Herkeä! teki nyreä ukko Durnjakin kädellä koko asian kuitiksi, ryyppäsi ja Iivanalle katkerana nureksi toistellen: Sukuisuus niin sukuisuus... Ylhäisyys niin ylhäisyys...! Mutta rehentelijä... Vannon sinulle yhä, että rehentelijä, todisti hän vieläkin ja Osiippa töllötti tolkuttaen: Kuin ei rehentelijä!... Sukuisuus da rehentelijä... Vannon, että rehentelijä, todisti hän Iivanasta lujasti, mutta kun ei sitä tuntenut, niin peräsi: A vot... Kuka hän on?... Rehentelijä, tää?
Ka... Se... Vot. Selviä nuo ne asiat olivat jo. Ainoastaan uskontokysymys vielä hämärsi. Sitäkin siis Iivana peräsi: Ja entäs usko?... Niin että mikä usko tshuhnan kansalla on? peräsi hän... Ka... Tuota... Iivana silloin sinne taakseen aivan tenäsi: Oikeauskoinenko ... vai kalmukki ... kiinalainen tai mohametaani?... Vot mohametaani! nosti hän sormensa pystyyn kuin merkiksi: Vot!
Kuin, kuin? peräsi ukko kysymystä tarkemmin ja Osiippa koki selventää: A vot... Niin jotta kuin?... Eh? Siinä olikin oikeastaan jo koko hänen ajatuskykyvarastonsa, sillä suoraan sanoen oli Osiippa viisaus-määrältänsä ihan täys-suomalainen. Ainoastaan töppöset, puku ja kaikki muukin sen mukainen korotti hänet vielä toki oikea-peräiseksi Venäjän mieheksi.
Mutta tajusivat he toki vielä asian niin selkeästi kuten yleensä voivat. Vot morsian... Oikea, tolkutti Osiippa. Iivana katsoi morsiantansa, hymy repesi, laajeni, anasti kasvot kaikki. Nenä punoitti. A-haaaa! veti hän ja Ropotille selitti: Vot, Ropotti, oikea eukko... Vot sinulle! Mutta eukko vaati korvausta, aivan jo kiroten: Jei bohu vaadin! Kuin?... Muori?... Mistä vaadit? Eh? peräsi Iivana.
Päivän Sana
Muut Etsivät