Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Minä ripustan sen sänkyni yläpuolelle ja olen muistava, mitä olette sanonut, taattoseni, vastasi Penna. Samassa näytti vanhus muistavan jotakin, ja hänen neuvokkaaseen päähänsä, joka aina oli kauppatuumia täynnä, iski salamana uusi aate, joka hänen mielestään tulisi turvaamaan koko suvun tulevaisuuden. Minkätähden pysyt naimatonna, Benjamin, sanoi hän, siksi, kunnes tarmo suonistasi kuivettuu?
Se oli... No? Kuningas! Penna ei kaatunut eikä juossutkaan sillä se oli vastoin hänen luontoaan mutta kyllä hän mulkoili niinkuin se tunnettu hauki, jonka silmien sanotaan olleen lautasen kokoiset. Kuningasko? toisti hän. Mitäs kummaa siinä on? nauroi Ester. Etkö tiedä, että minä ja orpanani ja vielä Eerikkikin olemme olleet hovissa?
Hänen majesteettinsa lupa teidän, serkuksien vihkimiseen annetaan iltapäivällä. Sunnuntaina kuulutetaan yht'aikaa kaikki kolme kertaa. Ja tiistaina ovat häät. Ei niillä ole kiirettä, vastasi Penna. Minullakin on asiassa jotakin sanomista. Suoraan sanoen, vaari ja valtiopäivämies on tarpeetonta vaivata kuningasta häiden tähden, joista ei tule mitään. No mitä nyt?
Ne olivat laihoja eväitä ne! sanoi tuttu ääni, ja ovella seisoi Penna. Hänen muotonsa oli happamen ja äreän näköinen. Hänen röyhkeä käytöksensä, tavaton puheliaisuutensa ja epävakainen ryhtinsä osoitti, että tämä muuten raitis mies nyt oli tavattomasti hairahtunut. Tulet oikeaan aikaan, sanoi Larsson aivan toisella äänellä. Tunnin perästä minä menen porvariston kanssa kuninkaan puheille.
Kun olisin tiennyt teidän siinä olevan! ulvoi Penna taas nyyhkyttäen... Lemmon Kasti... Koira minä olen, hullu koira, joka olen omaa herraani puraissut!... Rakas, armollinen isäntä, elättekö vielä? Vaiti, junkkari, niin annan sinulle anteeksi. Olen taittanut jalkani, kenties käsivarteni, enkä pääse liikkumaan.
Ja koska heillä on hevosenkengittäjä Komssilassa. Hän olisi omansa pässejä keritsemään... Ehkä olisi hyvä, jos alkaisimme tulla pääasiaan, arveli Eerikki. Heti tullaan, sanoi Penna. Kirjoita vielä: minä olen ollut tyhmä. Minä olen pukannut isäntääni. Tämä on jo neljäs kerta. Kirjoita vain: Minä tahdon, että Pertensöld saapi morsiameni. Koska tyttö tahtoo ottaa hänet.
Minä annan tyttärelleni pitovaatteita, liinavaatteita, täydellisen huonekaluston, kuusi lypsävää lehmää, sata tynnyriä suoloja ja neljätuhatta talaria myötäjäisiä. Tyydytkö siihen? Tyydyn, vastasi Penna. Kyllähän hän oli toivonut saavansa paljon enemmän, mutta ei rohjennut antaa kieltävää vastausta.
Tässä mielentilassa tapasi hänet Eerikki Ljung. He olivat vanhoja ystäviä, ja Penna oli Eerikin lapsuuden aikana ajatellut ottaa sisarensa pojan Perttilän talon perilliseksi, kun päätös siitä, että Eerikistä piti tulla lukumies teki kaikki nämä tuumat tyhjiksi. Miksi eno on noin tuiman näköinen? kysyi poika iloisesti. Ei nyt saa olla nurpealla mielin, kun kuningas on täällä.
Mutta kenties kadut kysyneesi? Kuka se oli? kysyi Penna uteliaasti.
Sinun täytyy siepata vaimo, kuta pikemmin sen parempi; onko siellä sinun kylässäsi yhtään kelpo tyttöä, ei kovin nuorta eikä kovin vanhaa, joka osaisi hoitaa Perttilän taloa? Penna vastasi, että sitä hän ei ollut joutanut tiedustelemaan; hänellä oli ollut yllin kyllin tekemistä hyviä hevosia ja oivallisia lehmiä hankkiessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät