Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kanna minut heti kohta huoneeseeni; se on linnan sivurakennuksessa, ja kuninkaan henkilääkäri asuu viereisessä huoneessa. Mutta heitä pois, mies, tuo ulvominen, muuten lyön sinulta kädet ja sääret poikki, kun taas pääsen jaloilleni. Meidän täytyy sanoa, että olen vahingossa pudonnut. Penna oli puoleksi tainnoksissa surusta ja säikähdyksestä.
Kun hän nyt, mielessään julmistuneena, palasi taloon takaisin, kuuli hän vanhan Larssonin äänen, joka käski muutamien merimiesten soutaa hänet heti kohta Toivo-laivaan yhdessä kapteeni Gastin kanssa. Penna ei tullut panneeksi merkille, kuinka tavaton tuo matka oli tällaisena päivänä ja kuningaskiireen ylimmillään ollessa.
Kysyi Penna, jonka opas oli itse vanha Aadam: »Kuka on tuo hirmuhuutaja? Mitä on tuo: paadam, paadam!» Vastasi Aadam hänelle: »Se on Juudaan jalopeura, joka karjuu kahleissaan ja verta himoo teuraan. Se on suurten sotien merkki.» Vaikeni Aadam, kaikui toinen ääni niin kovasti, että maa ja vuoret raikui. »Kauhistus Karmelista! Täytetty on Gehenna.» Silloin hiukan tutisevan polvensa tunsi Penna.
Hän, joka vast'ikään oli luonasi leikkituvassa. Tahdotko välttämättömäsi tietää sen? Minulla on mielestäni oikeus siihen. Penna hyvä, älä kysele minulta mitään. Tyydy siihen, kun sanon, että kaikki on niinkuin olla pitääkin. Mutta minä sanon, että minä tahdon tietää sen, ja tietää nyt heti kohta. En aio suvaita mitään koukkuilemisia. Vai niin. No, voinhan silloin sanoa sen.
Niin, sanoi Penna pelkäämättä, jos kreivi sanoo minulle: Istvan sillä se oli nimeni siihen aikaan Istvan, tuossa on meri, hyppää siihen, poikaseni! niin saa appi olla varma siitä, että paikalla hyppään.
Penna mietti hetken aikaa, tarttui sitten Eerikkiä olkapäähän, asetti hänet suorana lattialle seisomaan, vei hänet pöydän ääreen, painoi hänet tuolille istumaan ja sanoi: Kirjoita!
Mutta Penna ei tiennyt enää mitä teki. Hän kiipesi vimmoissaan vallille ja seisoi Bertelsköldin selän takana, ennenkuin tämä häntä huomasikaan. Minä opastan sinut leikkituvalle! jupisi hän, ja karkasi samassa niin voimakkaasti luullun vihollisensa kimppuun, että tämä ihan valmistumaton kun oli mokomaan hyökkäykseen tupertui alas vallilta, joka tällä kohdalta oli sangen jyrkkä.
Mutta kun hänelle johtui mieleen, että hänen onnensa ryöstäjä ei ollut kukaan muu kuin hänen oma entinen herransa ja isäntänsä ainoa ihminen, johon hän tähän asti oli rajattomasti kiintynyt sama isäntä, joka muinoin oli pelastanut hänet turkkilaisten vankeudesta, ja jota hän vast'-ikään oli palkinnut siitä taittamalla häneltä kädet ja jalat, silloin roiskahti kuin kylmä raekuuro hänen mustasukkaisuutensa lieskaan, ja Penna oli sillä päällä kuin hän olisi ensin tahtonut lyödä kuoliaaksi koko maailman, paitsi herraansa, ja sitten itse hypätä lähimpään kaivoon.
Se vain on varmaa, että hän nyt ymmärsi, minkätähden Ester Larsson oli kutsuttu linnaan, ja minkätähden Ester oli tätä kutsumusta totellut ja minkätähden Penna itse oli käsketty ulos. Sitä ei Penna sitävastoin ensinkään ymmärtänyt, mitä hänen nyt tulisi tehdä.
Ota hänet, kernaasti minun puolestani, ja katso, voitko pusertaa äyrinkään painolastia isästä, siitä vanhasta saiturista... Mutta niinhän se onkin, olin jo unohtaa, että toinenhan pitääkin komentoa siinä laivassa. Jos olisin kahdenkesken sen konnan kanssa! ärjäisi Penna nyrkkiään puristaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät