Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Penna ei virkkanut mitään mikä oli sen merkki, että viha jo kuohui hänessä. Hänen oli kovin vaikea päästä vihastumaan, mutta jos hän kerta niin pitkälle pääsi, ei hän määrää tiennytkään. Ja sangen pitkälle hän oli nyt tullut. Hän oli aina aamupäivästä asti ollut samoissa ajatuksissa; nyt ne olivat yli äyräittensä kuohahtamaisillaan. Te valehtelette!
Perttilän talosta älkää huoliko; jos ette saa sitä sillä tavalla, niin saatte sen sitten, kun olen kapakkaan nukkunut. Täällä tulee hauska elämä, ja te tulette ansaitsemaan rahaa. Kuinka paljon maksaa kunnon miehen onni ja menestys? Ja mitä maksatte ihmisen sielusta? Larsson avasi oven ja huusi renkejään. Mutta Penna oli nyt pahalla päällään.
Mutta muutoin pitää tämän pääoman kasvaa korkoa korolle sata vuotta siitä päivästä lukien, kun rahat talletettiin, jolloin se on käytettävä sillä tavoin kuin testamentissani on määrättynä. Lupaatko, ettet tästä kohdasta etkä muistakaan testamentin säädöksistä nosta mitään riitaa ja rettelöä? Lupaan, vastasi Penna. Uskon sanoihisi niinkuin kunnon miehen, sanoi vanhus.
Sen sanottuaan jätti Ester hänet yksinään miettimään tuota tärkeätä uutista, samalla kun hän itse puikahti pieneen kamariinsa, saadakseen tuon pienen pilan jälkeen rauhassa ja kenenkään näkemättä itkeä kyynelensä kuiviin. Penna seisoi vähän aikaa hämmästyneenä, neuvotonna ja pää sekavana.
Lurjus, pidätkö suusi kiinni! kuiskasi Bertelsköld, joka luuli yhtyneensä hulluun ihmiseen, joka panisi koko linnan väen liikkeelle. Mutta Penna ulvoi vain, ja töin tuskin voi kreivi erottaa muutamia katkonaisia sanoja: Minun oma isäntäni! Minun rakas herrani!... Pilvet olivat tällä aikaa kevenneet, eikä pimeys enää ollut niin synkkä.
Ja kun hän nyt näki oudon herran pujahtavan pois puutarhasta ja kun hänelle johtui mieleen, mitä vanha Larsson vähän ennen oli ilmaissut hänelle eräästä vanhasta lemmikistä, joka kenties voisi käydä kihlattujen onnelle vaaralliseksi, niin tapahtui se merkillisyys, mistä Penna ei eläessään ollut uneksinutkaan, että hän tuli yhtä mustasukkaiseksi kuin hän tähän asti oli ollut tyyni ja rauhallinen kaikissa lemmen asioissa.
Eerikki ei ollut niitä, jotka heräävät aivastuksesta, mutta neljännestunnin häntä muokkailtuansa sai Penna hänen silmänsä raolleen. Mitä minä tein eilen? kysyi Penna. Nukuitte, vastasi Eerikki. Mitä muuta? Anna minun olla rauhassa.
Hän väisti, kasvojaan vähänkään värähyttämättä silloin heittäytyi Ester heidän väliinsä. Hän iski kiinni aseelliseen käteen; hän katsoi juopunutta miestä lujasti silmiin ja sanoi tyynesti: Mene makuutupaan nukkumaan. Penna tuijotti häneen. Hän koetti kiskoa kättänsä irti, mutta ei voinut. Tuo syvä, tyyni ja luja katse tunki läpi humalan sumujenkin ja vei häneltä luonnon.
Alussa tämä pimento ei estänyt näkemästä ympärillä olevia esineitä, mutta puolilta öin nousi pilviä, ja silloin kävi se synkemmäksi. Kaksi miestä puheli keskenään lähellä vallia. Heidän kasvojaan ei voinut erottaa, mutta äänet olivat tuttuja. Miehet olivat Pennaksi nimitetty Benjamin Perttilä, ja kapteeni Neptunus Gast. Oletteko varma siitä? sanoi Penna.
Kuningas voi kaikkia auttaa, ja minä menen kuninkaan luo, lisäsi poika, oikaisten vartensa korttelia pitemmäksi. Aiotko mennä kuninkaan luo? kysyi Penna. Tietysti; hän on itse käskenyt minua tulemaan, vastasi Eerikki. Pennan päässä eivät neronleimaukset juuri usein välähdelleet, mutta tällä kertaa hän oli kuin poissa saranoiltaan, oli kuin toinen mies, ja oma ajatus iski hänelle päähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät