Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Katri, pieni karjanpaimen, Askartelee ahol laakeal, Karjankello korven rannal Kilahtelee kaulas Helmiken. Pieni »Jalli», jörönaama, »Turkin» luppakorva penikka, Venyy vieres pienen piian, Yksitoikkohinen, äkeä.
Tytöt jäivät varsin sanattomiksi, mutta Martti astui askeleen lähemmäksi Renkalaa, sanoen; »Ette maar sitä niin otakaan lukkarin kasvattityttöä kiusataksenne enää.» »Mitä sinä senkin penikka sanot?» tiuskasi Renkala vihoissaan ja aikoi lyödä Marttia, mutta Iiri oli jo tointunut pelästyksestään ja tarttui kovasti Renkalan käteen, huutaen: »Koettakaa koskea veljeeni!
"Tuleeko minun käsittää teitä, rakas isäni," sanoi Kenelm niin surullisella ja sääliväisellä äänellä kuin hurskas kirkonpalvelija, kun hän moittii harmaapäistä syntistä, "tuleeko minun käsittää teitä niin, että te kehoitatte poikaanne täydestä tahdosta pettämään voittaaksensa itsekkään edun?" "Täydestä tahdosta pettämään? nenäkäs penikka!"
Minusta on todellakin hauska tavata sinut näin terveenä ja raittiina sinä sen hemmetin penikka.» Poika ällistyi vähän, mutta miehistyi pian. Tilaisuus oli suuri ja tavaton ja hän tunsi itsensä sen veroiseksi. Hän koetteli tempautua irti ja huusi: »Minä huolin viisi, mitä te sanotte!» Häntä höyhennettiin entistä enemmän.
Pysäy tähän, pysäy, jos et tahdo tulla syypääksi kuolemaani! Aih! PAIMEN. Mikä vaivaa teitä? MARTTI. Mikä minua vaivaa, sinä kirottu penikka. Etkö tiedä, että olen kovin rasitettu leiniltä? Ymmärrätkös? Luutaudilta. Ja välistä iskee se kimppuuni kuin tahtoisi ampua selkäni poikki. Aih! Ja kaikki tämä sinun tähtes, penikka. PAIMEN. En minä teitä lyönyt.
Ainoa seuraus oli, että Kirsti antoi hänelle tuiman varotuksen. "Koira!" hän huudahti ankarana; "enkö minä sanonut sinulle, Miranda, että se on karhu? Karhut enimmäkseen ovat vaarattomia, jos antaa niiden olla rauhassa; mutta vanha karhu, jolla on penikka, on hyvin paha. Muista nyt, mitä minä sanon. Pysy minun luonani, eläkä mene liian likelle metsän reunaa."
Penikka säikähti ja juosta kieri pihan halki rappusien alle pakoon, juostessaan kauheasti uikuttaen ja erityisesti suojellen jalkojensa välissä häntäänsä, sillä tuntui kuin ruuna yhäti sitä huulillaan hapoisi. Mutta ruuna torkkui, torkkuen entistä unisempana. Oltiin pappilan kamarissa. Virkahuone se oli samalla.
Haa! sinä kiukkuinen pedon penikka, mitäs teit? Olethan jo täyskarvanen peto. RACHEL. Peitä, kätke, pimeys, mitä hän sanoi. Minä tahdon unohtaa sen sanan; unohtaa, unohtaa, unohtaa! CANZIO. Claudio, sinä olet minua herjannut, herjannut morsiantani Marciaa. MARCIA. Minä olen muukalainen, ketä tarvitsee heidän peljätä, ellei puollusta minua hän, jonka huomaan annoin sydämmeni? Canzio, oletko mies?
Silmät, alussa hyvin pehmeän epämääräiset, saivat pian leikillisen vallattoman ilmeen, joka hyvin soveltui pystyihin uteliaihin korviin. Kaiken kaikkiaan se oli pulska penikka ja Kroofilla oli täysi syy olla siitä ylpeä.
"Penikka!" toisti Kenelm, ei vihaisesti vaan miettiväisesti "penikka! hyvä penikka on vanhempiinsa." Sir Peter purskahti nauruun. Lady Chillingly nousi arvokkaasti istualta, pudisti hamettansa, jännitti päivänvarjostimensa ja lähti hitaasti pois sanaakaan sanomatta. "Katso nyt, Kenelm," sanoi Sir Peter, niin pian kuin hän oli ehtinyt tointua.
Päivän Sana
Muut Etsivät