Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. lokakuuta 2025


Ja Kroofin penikka, erinomaisen hyvän näköinen ja kauniisti kehittynyt eläin, oli melkein yhtä uskollinen kuin emo.

Kolmannellatoista kuukaudella puuttui hän erään hienojen rautakalujen kauppiaan käsiin. Kauppias vaelteli ympäri maata idästä länteen, sinertävän meren rannoilta viheriäisille vuorille. Patras myötiin halvasta hinnasta, syystä että hän oli vielä penikka. Ihminen, joka hänen osti oli sydämetön juomari ja Patras-rukan elämä tuli helvetiksi.

Vanhasta ilveskoiraparista oli minulla enää vain Boi jälellä, sitten kun tuo oivallinen, vaikka vanha ja yksisilmäinen Pan, suureksi suruksi ja kaipaukseksi minulle ja monille ystävilleen, oli edellisenä jouluna muutamalla ilvesjahdilla myrkytyksestä kuollut Janakkalassa. Vielä oli ilvesajossa koettamatta tämän penikka, isänsä kaima.

Mutta mitä Reginaan tulee jatkoi hän niin kutoo se mustasilmäinen penikka nyt sukkaa Korsholmassa. Martta-rouva ei ole niitä, jotka kuutamossa itkevät ja huokaavat. Sitten kun me viimeksi tavattiin, olen saanut terveisiä Vaasasta iloisen kersantin Pentti Ristonpojan kautta.

Sohvalla nukkui itämaisilla koruompeluksilla varustetulla tyynyllä ... kaikessa viattomuudessa ... mitä sievin pikku elukka ... harmaja, silkinpehmoinen ja untuvakarvainen pitkähäntäinen penikka, jonka kaulaan oli punaisella silkkinauhalla sidottu pienet hopeakulkuset. Se oli varsin näppärä bisami-apina, jonka kuningas italialaisessa olkikorissa oli lähettänyt hänelle muutamia päiviä sitten.

Se vallan hyvin älysi, että tuo iso nainen, jolla oli päässään punaista, oli sangen etevää laatua eläintä ja että Miranda oli hänen penikkansa, sangen etevää laatua penikka, jota aina piti katsella salaisella kuunioituksella, mutta penikka joka tapauksessa ja sille suurelle vaimolle kuuluva.

Eihän se noin, jos hän ei pesään mennyt... Heikosti hän koetti puolustautua sillä, että jos eivät olisi riitaa rakentaneet ... olihan se siis heidän oma syynsä... Neljäs ja viimeinen penikka sorkittiin esille.

"Minä näen sen, näen aivan selvään!" huudahti Leo, pitäen kättänsä silmiensä edessä, heikentääkseen huikaisevien, jäälaikoilta kilpistyvien auringon soittojen kimallusta. "Katsokaat, Martti, pikkuinen penikka on kintereissä kiinni sen perässä! Voi jos saisimme ne ammutuksi!"

En minä ole mikään koiran penikka, jonka saa potkaista ulos milloin vaan tahtoo ja taasen kutsua takaisin, kun kaalivadista lusikkaan luu sattuu. Ei, Roponen. Muuten voin sinulle ilmoittaa, päästääkseni sinut huolistasi, ett'en aiokkaan enää kosia tytärtäsi. Tosin olen häntä rakastanut ja rakastan vieläkin, mutta kaikessa tapauksessa olen päättänyt hänestä luopua. Anni. Mitä sanot? Andrei.

Painan häntä maahan, putoan pois, karkaan uudelleen syliin, taas maahan, riuhdon häntä kädestä, reuhdon ja ulvon hänen ympärillään kuin koiran penikka, pyöritän häntä, pyörryn itse ja pyörrytän hänet, kunnes toinnumme hoipertuneina aidan viereen heinikkoon.

Päivän Sana

suostunkin

Muut Etsivät