Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Pekko otti ohjat ja ajoi pappilan kortteeriin. Talon omistaja, eräs vanha neiti Asp, tuli heitä vastaan ja osotti heille huoneen, johon saisivat nostaa kapineensa. Matamilla oli nyt hyvä hyöty Pekosta, sillä poika oli apuna nostamisessa. Hevosen hän juotti, ja kun matami oli saanut Iirin kapineet paikalleen, vei Pekko hevosen omaan kortteeriinsa, jossa hän sen sai talliin.
Pois muutti multaan vaimonensa Kärki, Ja lapset siirtyi mikä minnekin; Mut sotamieheks joutui tuosta Pekko, Pää kerittiin ja päälle Ryssän mekko Pojalle pantiin, poijes vietihin. Vaan Jaakko surren veljeänsä rajan Ylitse muutti Ruotsin puolellen.
CORIOLANUS. Suloiset, armaat äänet! Parempi kuolla, nälkään nääntyä, Kuin palkkaans' ansaittua kerjätä. Täss' seison, yllä tämä suden mekko, Ja, kun käy ohi Paavo taikka Pekko, Heilt' ääntä halpaa kärtän. Tapaa tää! Mut jos näin tapaa seurataan, niin jää Pois pyyhkimättä tomut vanhuuden, Ja harhaluulot, vuoriks kasvaen, Totuuden kaihtavat. Ei, houkkiot Ne täten arvovirkaan nouskohot! Ei halua mulla. Puolitiessä oisin; Jos vielä lopun matkaa kestää voisin! (Kolme kansalaista tulee.) Tuoss' ääniä on lisää!
Tyttö on jo sitte ollut lukemassakin pappilassa.» »Niin, kello onkin jo neljä», sanoi lukkari, »kyllä mekin matkalla söimme, mutta maistuu se täällä kotona nyt sentään taas. Syödään, Pekko.» Pekko kiitti ja kävi ruoalle. Matami käski Iiriä sanomaan Leena piialle, että hän keittäisi kahvia, ja Iirin mentyä kysyi Pekko: »Kuka tuo tyttö on?» »Hyvänen aika! Etkö sinä ele vielä puhunut Pekolle Iiristä?
»Ja näimme everstin talonkin mutta mikä sen nimi on?» kysyi Pekko. »Sen nimi on Kartano», vastasi matami. »Kaikkia isoja talojahan kartanoiksi sanotaan», intti Pekko, »mutta minä tarkoitan sen oikeaa nimeä». »Kyllä everstin talon nimi on Kartano; kaikissa kirkonkirjoissa on se siksi nimitetty», sanoi matami. »Mutta tulkaa nyt voitaleipää syömään, sillä kahvini on jo aivan jäähtynyttä.
En ole nähnytkään poikaa sitte kuin siellä kävimme silloin oli hän aivan pieni vielä. Mitä siitä on aikaa kymmenen vuotta niin, hän on nyt noin kuusitoista-vuotias. Soo, soo, vain on Pekko nyt orpo! Poika raasu! Hm, niin sitä mennään yksi tänään, huomenna toinen » »Olenhan minä odottanut tätä», sanoi lukkari, »mutta katkeralta tuntui se nyt kumminkin.
»Kyllä kai se niinkin sopisi, vaan jätetään asiat Herran haltuun, kyllä hän kaikki hyvin päin tekee. Mitäpä Pekkokin sanonee? Kumma, ettei jo tule. Tänäänpä hänen oli määrä päästä lähtemään.» »Niin, tänään.» »En minä oikein siitä pitänyt, ettei Pekko papiksi lukenut, mutta siihen ylhäisyyteen hänellä aina on ollut halua, ja sitä kai se sinaattiin pyrkiminenkin oli.»
»Niistä, jotka ovat rikkaita, puhutaan aina niin paljon, että kyllä heidän rikkautensa tunnetaan», virkkoi Pekko. »Meidän on tapana sanoa: hän on niin ja niin monen tuhannen tyttö.» »Ja sen mukaan sitte arvostelette meitä.» »Sinä Iiri olet niin lapsellinen», sanoi Pekko, »sinä puhut kaikesta vallan vakavasti, et sinä ensinkään ymmärrä, miten hienossa maailmassa puhutaan.
Pietari on merikapteenina koonnut melkoisen omaisuuden, joten pojalle kyllä riittää varoja kasvatukseen mutta vanhempain hellää, ohjaavaa kättä sitä koettakaamme voimiemme mukaan korvata.» »No niin, eihän meillä omia lapsia ole, mutta näin Jumala vain siunaa meidän lapsettoman kotimme. Tulkoon vain Pekko tänne, niin tulee Iirinkin hauskempi.
Jouduttuansa vainion äyräälle huusi hän hakaan päin: »Iiri, oletko siellä?» »Olen kyllä», kuului vastaus. »Missä olet?» »Täällä vain.» »En näe sinua.» »Tule hakemaan.» Pekko hyppäsi yli aidan ja huusi taas: »Haassako olet?» »Niin», vastasi Iiri. »Mitäs siellä teet?» »Tule katsomaan», huusi Iiri.
Päivän Sana
Muut Etsivät