Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Mutta kyllä hän sittenkin tunsi, että Woldemarin silmät olivat kiinni hänen kasvoissaan Ja siitä hän niin kävi hämilleen, että puristi käämin yhteen myttyyn sormiensa välissä. Betty tuli samassa kutsumaan heitä ruoalle, ja ne muut menivät kohta. Hanna jättääntyi tahallaan vähän jälkeen, ettei tarvinnut kulkea siinä poikien edellä. Anna Sohvin peili riippui seinällä ikkunan lähellä.
Tiesin kyllä ammoin, että Silmät ovat sielun peili, Tiesin, että niissä juuri Hengen syvyys kuvastuupi Vaan en tiennyt ennen, että Silmät on kuin viepä rimpi: Niihin jos sä vaivut kerran, Ijäks päiviks uppoot sinne. Jos tahtonet tyyntä ja rauhaa vaan Ja mökkiä lahden pohjukkaan, Kuss' myrsky ei konsaan raivoo,
Siinä oli kuitenkin piironki ja sen päällä peili ja pieniä posliinitavaroita. Myöskin oli kokoonpantu sänky, siististi peitettynä valkoisella päällyksellä. Toisella puolella oli pieni, hyvin tiukoilla vietereillä pyöreäksi pullistuva sohva, pöytä ja lamppu, sekä uunisermi pronssatuilla puupuitteilla. Tämä oli silminnähtävästi yhtaikaa sekä sali että neiti Vestlundin huone.
Siihen pantiin pieni pyöreä peili, mamman messinki-kampa, linkku-veitsi, ja Herra tiesi, mitä kaikkia siihen mätettiin; mutta luultavasti oli siinä jo piippu ja tupakka-massikin; sillä niitä neuvoja oli Olli jo saanut käyttää oikein "papan" antamalla luvalla, ett'ei tarvinnut enään sala-kähmään sitä iloa nauttia.
Minä kävin syrjemmäksi istumaan, mistä voin kuulla ja nähdä kaikki, sairasta häiritsemättä. Siten odottelin mitä tulisi. Tohtori Garden ja ukko Masey seisoivat vuoteen vieressä. Hetken ajan olimme kaikki ääneti. Tuokaa minulle peili! sanoi yht'äkkiä Strange. Näistä sanoista me kaikki säpsähdimme. Minä olen kuolemaisillani, ettekö tahdo täyttää viimeistä pyyntöäni?
Tämä sumu oli kuulakkaa, matalalla liitelevää, kullanhohtoista, se ei peittänyt mitään, mutta vaimensi vienosti etäisyyttä. Silloin päivänkehrä lennätti liekkejään ja alkoi sulattaa hohtavaa sumupilveä, ja sen päästyä täyteen voimaansa hälveni huntu ja haihtui pois, ja sileänä kuin peili kajasteli meri päivän valossa. Hurmaantuneena kuiskasi Jeanne: Kuinka kaunista!
Salista johti tiemme vierashuoneeseen, jossa Suur-isoäiti itse, kolmisen askeleen päässä kynnyksen sisäpuolella, otti vastaan syvään kumartavan ja niijaavan ja hänen kättään suutelevan vierasjoukon. Vierashuonekin oli suuri ja huonekalut kaarevaa rokokotyyliä, täyskullatut ja päällystetyt vihreäraitaisella silkillä. Ikkunain välissä oli suuri kultapuitteinen peili ja pöytä marmorikansineen.
Ja vielä kahdeksas, ja sillä peili, Joss' ompi monta vielä: muutamilla Kaks omenaa ja kolme valtikkaa. Hirmuinen näky Totta on se, näen mä: Verinen Banquo hymyilee ja heitä Osoittaa jälkeisikseen. Onko niin? 1 NOITA. Niin aivan on. Mut mikä syy, Kun Macbeth noin nyt ällistyy? Hei, tulkaa, siskot: taiallamme Iloiseks hänet saattakaamme! Ma ilman loihdin soittamaan; Hei, piirihin nyt tanssimaan!
Oviverhot ja tuo pieni mukava sohva, jossa kolme saattoi istua seläkkäin sekä ruokakaapin yläpuolella riippuva suuri neliskulmainen peili, jossa hän oli ruokasaliin tullessaan nähnyt oman kuvansa, siihen sen enempää huomiota kiinnittämättä, sukeltautuivat nyt äkkiä ikäänkuin pimeästä esiin. Hän selitti avomielisesti, että oli ihanaa tulla kotiin.
Emme, sanon minä, enää lainkaan naimisia kaipaa: ne, jotka jo naineet ovat, jääkööt eloon, kaikki paitse yksi; loput olkoot mitä ovat. Mene luostariin, mene! OPHELIA. Mik' oiva henki tuossa pirstaleina! Hovikon silmä, viisaan kieli, urhon kalpa, Tään kauniin vallan kukoistus ja toive, Tapojen peili, taidon esikuva, Ihanteen ihanne, ja kaikk' on mennyt!
Päivän Sana
Muut Etsivät