Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Mitäs minulla semmoisia, hän sanoi. Kukaties kuitenkin, hymyili leski. Niin no, yksi, myönsi Jaana punastuen. Yksi kerrallaan, nauroi leski. Lesken huone oli kerrassaan taivas Jaanan mielestä. Siellä oli kaikki siistiä ja puhdasta, piirongin päällä peili ja pikkukaluja, vieläpä oikea särmi sängyn edessä. Jaana nukkui sängynkannella, joka asetettiin kahden tuolin väliin.
Ihailua kauneimman osaksi, Kunnioitusta urheimmalle. Maailma hurmasi Petrean; laulu siirsi hänet ritarikauden ihanaan aikaan. Luutnantti Y oli hänestä ritarillisuuden esikuva ja vastapäätä oleva peili näytti hänelle hänen omat kasvonsa ja nenänsä niin edullisessa valossa, että hän, nähdessään siitä ilosta säihkyvät silmänsä, piti itseänsä melkeinpä kaunottarena.
Huus Nainen mulle: »Miksi tuleen sytyt näöstä kynttiläin vain kirkkahien, takana tulevia katsomatta?» Näin sitten kansaa, joka seuras niitä kuin saattajina, kaikki valkovaattein; maan päällä moist' ei valkeutta koskaan. Veet puron välkkyi vasemmalla; siihen jos katsoin, näin, se että kuvasteli vasenta sivuain kuin peili ikään.
Säretyn ison peilin paikalla oli entistään komeampi, mutta ihka uusi, luonnollisessa suuruudessa ihmisen kuvan näyttävä peili. Varsinkin kahta huonetta Valkaman kartanossa oli erityisesti koetettu saada uuteen kuntoon. Ne olivat Esterin huone ja sänkykamari. Niistä olikin entiset huonekalut kadonneet kuin näkymättömiin. Kerran oli Arnold tullut kotiin kiihtyneenä.
Se on peili, jonka kansan mies on tehnyt siksi että muut kansan miehet eli kansa kokonaisuudessaan näkisi siinä kuvansa. Ei kuitenkaan näitä sanojamme pidä niin ymmärtää, että kirjan tekijä olisi kirjoittaessaan tiedollansa pitänyt muka sitä tarkoitusta nimen-omaan silmämääränään, että kuvailisi kansan elämää.
Peilistä tuijotti häntä vastaan kalvakka mies, jolla oli vaelluksen ja ristiriitojen viivat kulmillaan ja silmäin alla leveät, tummanharmaat juovat, niinkuin sinetit nimikirjotuksen alla. »Onko se mahdollista?» huudahti hän, tuntien veren jähmettyvän suonissaan. »Onko se ihmeellistä?» vastasi peili kylmällä äänellä. Mies peilissä yhä tuijotti tummine juovineen.
Aamutuuli karkoitti vähitellen tuon raskaan, ikävän sumun, aurinko pääsi taas näkyviin ja kappale kappaleelta esiintyivät kauniit, metsäiset rannat vitkaan ja juhlallisesti. Viimein vihdoin näkyi harmaa joki ja kello 9 aamupuoleen loisti sen pinta kirkkaana kuin peili. "Veneisin, ystäväiseni! Lähtekäämme kohta matkaan! Ja tulkoon matkamme onnelliseksi", komensi Stanley.
Hän pani harjan pöydälle, käänsi hiukan päätään ja katsahti vielä kerran. »Taidanpa olla hiukan kalvakkakin», ajatteli hän edelleen. »Vaan enhän minä mikään rippikoulupoika enää olekkaan!» Hän aikoi juuri nousta. »Katsoppas vielä kerran hiukan tarkempaan!» kehotti peili. Olavi otti harjan, pyyhkäsi pari kertaa viiksiään ja hymyili: »Enpä minä nyt enää mitään huomaa.»
Antti kun oli ripustanut palttoonsa naulaan naula oli messingistä, kahdella ruuvilla istutettu kiiltäväksi maalattuun seinään, ja vastapäätä oli peili vältti hän katsoa Pekkaan ja tervehti hyvin kylmästi vanhoja naisia, vaikka nämä olivat hyviä tuttuja hänen kotonaan.
Olihan minulla lupa tehdä sen kanssa mitä tahdoin. Pari vuotta sen jälkeen, eräänä kauniina marraskuun päivänä, oli meidän koulullamme luistinlupa. Joen pinnan ensi jää lepäsi kirkkaana kuin peili. Koulupoikien riemun voipi kyllä ajatella. Olimme päättäneet kokoontua, jäälle kello 10 edellä puolen päivän. Aijoimme liidellä vapaana kuin lintuset illan pimenemiseen asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät