United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
He eiwät tulleet koskaan ajatelleeksi, että he kenties oliwat liiaksi suuren arwon antaneet wäärälle mammonalle ja että he oliwat tuon ohjelmansa nojalla kosketelleet hellään paikkaan ja samassa wirittäneet paulan, johon jo aikaisin rikkauden surulta raskautettu nuorukainen helposti takertui. Asarista ei puhuttu Ruokolassa usein, sillä he häpesiwät häntä mainitakin!
Robert säpsähti, oli aivan kuin joku olisi virittänyt paulan hänen kaulaansa, niin ettei hän enää päässyt pakoon. Nyt hänen täytyi puhua, tahtoipa eli ei. Asianhaarat olivat käyneet liian vaikuttaviksi, välttämätöin joutumisesta liian liki virran vuolletta oli kohdannut hänen. Pyörre tempasi hänen ja kauvemman vastustamatta hän lähti menemään sen mukana.
Viimein hän rupesi nauramaan niin teeskentelemättömän iloisesti, että minä, katsoen häneen, rupesin myöskin nauramaan, tietämättä itsekään miksi. "No, herra upseeri!" sanoi hän minulle. "Taisitpa säikähtyä, kun meidän pojat panivat paulan kaulaasi? Musteni kai maailma silmissäsi, vai mitä?... Ja olisitpa kuin olisitkin saanut riippua maan ja taivaan välillä, jollei palvelijasi olisi tullut väliin.
"Ne ovat viekkaita veitikoita, nuot lahnat. Ne jäivät kyllä apajaan. Mutta ei ole takaamista, että niistä ainoatakaan saamme." "Eikö olisi ollut parempi", kysyi Mari, "kun olisi menty apajan sisäpuolelle ja ajettu lahnat suoraa tietä verkkoon?" "Sillä keinoin kaikkein vähimmin saa," selitti Severin. "Ne puikahtavat verkon paulan alitse ja mistä he menevät.
Sua lohdutan, kun olit lapsest' aikain Niin häijy, että oikein hävettää: Jos susi, koira, kissa taikka sika Sa nyt et lie se Jumalan on vika. Jo kauan kaiveli aarretta Hän Paulan rinnasta, Ei uhrannut kukkoja, kanoja, Vaan lempilauluja. Muut, valvoen keyri- ja juhannus-yöt, Jo löytää aartehen; Hän kaikki yöt valvoi ja päivän työt Jäi usein unheesen.
Tohtorin suuri käsi hapuili saamattomana Paulan kättä. Oletko sinä hyvin kipeä, isä? Isä teki myöntävän liikkeen. Heti kun saimme kuulla, mitä oli tapahtunut, läksimme matkalle sinun luoksesi, sanoi Liisa, istuutuen tuolille vuoteen viereen niin levollisena, kuin olisi hänen paikkansa ollut juuri siinä.
Hän katseli sitä tavattomalla kauhulla, mutta sen toisella puolella seisoi Liisa tyyneenä ja kauneutta säteilevänä, Paulan käsi omassaan, yhdistettynä eroittamattomasti siteellä, jota ei mikään maallinen mahti kykenisi murtamaan. Tänä hetkenä tunsi hän olevansa heistä molemmista niin tavattoman kauvaksi eroitettuna. Mikä hän oikeastaan oli heille? Lapsen isä kyllä, mutta muuten vento vieras.
Hän muisti vielä hyvin, mikä riemun ja ilon tunne täytti hänen sydämmensä kun hän vihdoinkin saavutti tuon kauvan haluamansa päämäärän: oman pienen kodin, kun hän ensi iltana katseli Paulan viatonta uinailua pienellä vuoteellaan hänen oman sänkynsä vieressä. Nyt oli hän onnellinen, todella onnellinen, hänet valtasi sanomaton helpotuksen tunne vapauduttuaan vihdoinkin monivuotisesta taakastaan.
Tohtorin kasvot synkistyivät: Jos sinulla on ollut jonkunlaisia tarpeita, miks'et sitte ole sallinut Paulan isän Tavattomalla suloudella asetti Liisa kätensä tohtorin käsivarrelle, hempeän rusotuksen kohotessa poskilleen: Suo anteeksi, sanoi hän hiljaa, se on kun onkin minun ylpeyteni ja iloni kasvattaa Paula omain kätteni työllä.
Lotta sulki kyökin oven jälkeensä; nuori rouva oli nyt yksin hiljaisessa talossa, pikku Paulan jokellellessa kätkyessään. Liisa avasi muutamia laatikoita ja järjesti niissä olevat tavaravähät, sitten kietoi hän hiukan liinavaatteita itselleen ja lapselleen siistiksi kääröksi.