Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
MARCIA. Kunnia, kunnia suuri sinulle, sinä raaka ritari. GIOTTI. Mene perkeleen haltuun! PISANO. Pidätä, mies. Hän olkoon pyövelin saalis ja lähestyköön kerran vähän vavisten kuolemansa uskottavaa pöytää. MARCIA. Vapise sinä. Hoo, eipä vavisten, vaan laulain uhkean ryövärilaulun astuu mestauslavallensa Marcia ja sylkee vielä pyöveliänsä vasten partaa. PISANO. No no, saammepa nähdä.
KOMMI. Kirkonkelloja muut, minä karjankelloja kuulen, Partaa muut papin nähdä saa, minä latvoja kuusen, Kirkkonani kivi on, pajupehko on pappini, kannot Laulajin' on, käki lukkari niin pyhä paimenen ompi.
"Viisi miestä talonpoikais-puvuissa, ja joka miehellä on paljon ruotsalaisia rahoja". Tuon viimeisen sanoin sen vuoksi, että hän helpommin uskoisi asiaa ja antaisi rahat. "Minkä näköinen mies on Grabbe?" "Hän on yhtä pitkä kuin minä, ja hänellä on vähän partaa". "Missä olet sinä syntynyt?" "Karjalassa Sorolahden pitäjässä". "Sen huomaan puheestasi että olet Karjalasta.
Suloisessa erehdyksessään antoi Glyceria itseänsä suudella, ja autuaassa halailuksessa kuuli hän tuskin enää surullisen aavistuksen kieltävän äänen värisevän rinnassansa, kun yht'äkkiä Carinon poski sattui koskemaan hänen poskeensa ja hän huomasi, ettei hänellä ollut partaa. Kuin salama vavahti hirvittävä ajatus Glycerian mielessä. "Hah! Ken olet? Et ole Manlius. Ole kirottu, sinä olet Carinus."
Ulkonaisesti olivat he toisiansa kohtaan ystävällisiä, mutta heidän sydämissään kiehui kateus ja viha, joka osoitettiin semminkin niitä kohtaan, mitkä vanhan tavan mukaan olivat kauhtanoihin puetetut ja lujasti panivat vastaan, kun keisari käski heidän leikata pois Venäläisissä tähän aikaan tavallista pitkää partaa, jota keisari ei kärsinyt nähdä.
Hän oli heimon kauneimpia poikia, solakka, pitkä, puhdasmuotoinen, vähän vaaleata partaa leuassa ja ylähuulessa, mutta ruskeasilmäinen, hartioille ulottuva liinatukka keskeltä jakauksella, oli uljas, urhea metsämies ja tunnettu nopeaksi hiihtäjäksi, josta sanottiin, että hiiden hirvellekin tulisi kiire hänen edessään. Tytöt riviin! käski hän.
»Olen iloinen sen kuullessani, isäni», gladiaattori virkkoi sivellen kunnioittavasti orjan polvia ja partaa, »ja kohta saan olla aina luonasi, enkä vain ajatuksissasi.» »Niin, poikani mutta ei tässä maailmassa!» vanhus virkkoi vakavana.
Vieläkö muistat renki-Mikkoa? PIRKKO. Muistanhan minä. Sinä sitä opetit minua ensin hevosen selässä ajamaan. MIKKO. Eipäs ole Pirkko unohtanut. No, ja mitäs tänne muuta kuuluu? KORTESUO. Eipä kuulukaan. MIKKO. Johanneksen naama on yhtä sileä kuin ennenkin. Eikö sinulle ala vielä edes partaa kasvaa? JOHANNES. Miksei kasva, jos kasvatetaan.
Hänelläkin on, näenmä, työ=waatteet yllänsä ja mihin lienewätkään herras=nutut nyt joutuneet? Mutta wielä on sittenkin Mikossa niin käsittämättömän outoa, joka tekee hänen wielä lähes tuntemattomaksi woi, totta maarian! hänellä ei olekaan, näenmä, sitä isoa partaa, joka peitti puolen kaswoista!" puheli Leena, ja Mikko nosti päätänsä, katsahti äitiänsä silmiin ja naurahti.
Maalla ombi sitä ollut; mutta mikä miesten mieli liene mendäissä merelle? mik' on meno sangarilla allon harjoilla ajellen? Ukko, töitä tutkistellen päällä ison Itä-meren, korkeuden katon alla, osas' nähdä Näkin märjän päänsä alloist' ylendäwän. Näkin posket pullistuiwat, pärähtiwät paksut huulet, wesi sumus' sieramista; walo näytti partaa wasten siinä seitsemän wäriä taiwaan kaaren kuwaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät