United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mattu, väännä minulle pitkä vitsas; panen sen ympärilleni pitämään kiinni riepua, jonka asetit haavan päälle. Kiitos! Nyt rupeamme nukkumaan. Käykää vain levolle! Ruotsalaiset eivät koskaan ole liikkeessä yöllä." Selvä asia oli, ettei uni heti tullut; jokainen ajatteli kärsittyä vahinkoa.
Isä näytti pitävän liikuttavaa huolta lapsestansa, milloin koukistaen työstä kyyristyneen selkänsä puhutellakseen poikasta, milloin taas auttaen tätä istumaan suurilla, karkeilla ja jäykillä käsillänsä, jotka hän koettaa tehdä niin taipuisiksi kuin mahdollista. »No, onko sinun nyt hyvä olla? Nojaa itsesi tähän, odotahan, kun minä panen tyynyn allesi.»
Vaivaanko minä herra kreiviä, niin panen minä piipun pois, sanoi Berndtsson, kun vanha kreivi yskähti. Ette maarkan, ystäväni, minä kärsin varsin hyvin tupakansavua, enkä huomaa sen minua millään tavalla häiritsevän ... jatkakaa vain.
Mehän emme vastusta ehdotustanne, tahdomme sitä vain laajentaa. Annamme kunnan itsensä päättää. Tämä ei ole muuta kuin niitä tavallisia vehkeitänne, verukkeitanne. Panen vastalauseeni sellaista puhetta vastaan! Sopiihan panna ja haukkua meitä taas »Uudessa Suomettaressa» ja »Matti Meikäläisessä». Ja teidän »Nya Pressenissä» ja »Fyrenissä».
"Mutta majuri sanoi minulle eilen täältä lähtiessänsä että hän nuoren tohtorin kanssa tulee tänne puoliselle tänään", selitti Anna; "minä panen heti ruokaa pöydälle saanhan?" Tohtori myöntyi Annan pyyntöön ja samalla kun Annalla oli puolinen valmis, saapui myös majuri paikalle.
Panen tähän vain muutamia säkeitä pitkästä runosta, jossa hän laulaa suomenkielen sorretusta asemasta:»
"Tässä on suuri appelsiini, minä panen sen tähän peitteelle ja luen kolmeen asti, ja kumpi sen ensin ehtii saada kiinni, saa sen pitääkin. Yks', kaks', kolme sinä sait sen!" Pienoinen oikein riemuitsi. "Tässä on manteleja. Sinä sait enimmät, mutta minä sain suuren, ja siinä on kaksi sydäntä. Nyt leikimme filippiniä.
Tie, jota tänne tulin, on liian pitkä, sanoi ensi sanakseen. Kauan olette saaneet elää täällä valtoinenne liian pitkäin taipalien takana. Näyttää siltä, kuin olisitte tahallanne sitä koukeroittelemalla ja kaartelemalla pidentäneet. Ensi töiksenne panen teidät tätä tietä oikomaan ja lyhentämään.
Kultani luoksi menisin, vaan on matkan päässä, Kappale on kangasta ja virsta vettä eessä. Ei mun auta, ei mun auta, lähteä mun tulee, Kulta muuten itkevi ja kuolleheksi luulee. Minun kultani kaunis on, on kuin herranengel, Käsissäni kantelen ja panen vaikka hengen. Minun kultani valkia, niinkuin lumen lippu, Ennenkun meistä ero tulee, vesi viiesti tippuu.
Pyytäkää rouvalta, ehkä hän lupaa, kyllä minä sitten punnitsen ja panen kirjaan.» »Enhän minä edes oikeinpäin tunne teidän rouvaanne», lausui Mari. »Semmoinen se on lihavanlainen, kookas ihminen.» »Ja pääsisiköhän tuon puheille? Ettei tykkäisi pahaa.» »Eikös mitä. Menette vaan suoraan sisään, portista oikealle ja sitten ensimmäisestä ovesta.» Mari läksi.