Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 3. lokakuuta 2025


Kuin alas petteliään Kronos-taaton ampuvi poika kirkkaan tähtösen, laivurin tai sotaleirien laajain enteeks, säihkypä runsas siit' ylt'ympäri sinkoo: moisena maahan tuiskahtain tuli Pallas Athene kumpainkin välimaalle, ja kammahtui väki kaikki, Ilionin hepourhot kuin varusääret akhaijit.

"Pallas" ja taasen "Pallas"! tämä vihastutti Araknea syvästi, ja hän nuhteli vanhusta kovilla sanoilla: Missä oli siis Pallas osoittanut, että hän muka voi kutoa niin hyvin? ei, vaan hän, Arakne, oli jotain näyttänyt, ja samaten kuin hän ihmisistä oli etevin taidossaan, samaten voitti hän taidossa myöskin itse jumalat.

Näin sydämessä kun mietti ja mielessään, väkimiekkaa vyöltä jo kiskaltain, tuli korkeudesta Athene; laittoi airuenaan hänet Here näät helo-olka, suosien, suojaten kumpaakin samall' armaudella; taa tuli, tarttui kellerviin kiharoihin Akhilleun, tälle hän näyttihe vain, muist' yhdenkään näkemättä. Kääntyi hämmästyin nyt Akhilleus tuntien kohta Pallas Athenen, leimuavan näki silmien loiston.

Vaan käden oikean puolt' ohi laittoi Pallas Athene haikaran lentämähän; ei silmillään sitä nähdä yön pimeässä he voineet, vain sen kuulivat äänen. Tuosta Odysseus riemahtui ja Athenea palvoi: "Oi tytär aigiinkantaja-Zeun, mua kuule, jok' annat vaaroiss' ain' avun mulle ja teitäni kaikkia kaitset katseellas, ole mulle sa armias nytkin, Athene!

Tää Perifaan asun riistännäss' oli, valtavaa urhon, aitoolein valioimman, Okhesion loistavan poian; riisti sit' Ares hurmehinen, mut hankkihe Pallas Hadeen yöhytyrään, jott' ei näkis ankara Ares. Vaan jalon nähdessään Diomedeen urhojen surma Ares paikoilleen Perifaan, uron valtavan, jätti siihen, kuss' oli peitsellään hält' ottanut hengen, kimppuun kiiruhtain hevonsuistajan Tydeun poian.

Vahvat kumpikin näät valat kaikkien kuolematonten kuullen vannonut on, minä niinkuin Pallas Athene, iliolaisten päält' ei torjua pois tuhopäivää, valkean liekkinä vaikk' yliyltään leimuamassa ois koko Troia ja sen sytytelleet aimot akhaijit."

"Jumalainen Julius, jos voisin rukoilla, niin tänään rukoilisin, rukoilisin sinua. "Auta, täydennä jälkeläisesi työ. "Miten ankarasti, verisesti ja väsymättä olen taistellut siitä ajasta alkaen, jolloin marmoripäästäsi lensi minun päähäni ajatus Rooman uudistamisesta, valmiina, täysissä aseissa, kuten Pallas Athene Zeun päästä.

Väistihe taammas Athene ja jänteriseen kätehensä mustan, suuren, särmikkään kiven sieppasi silloin, muinaisestaan vainiomaan rajamerkkinä seisseen, kaulaan ryntääjän sen heitti, ja hervoten sarkaa seitsemän peitti hän kaatuissaan, hius hierteli multaa, kalskuen soi asu yllä, ja nauroi Pallas Athene; näin sanat siivekkäät hän riemuten huusi ja virkkoi: "Houkkio, koskaan et lie miettinyt, kuink' olen paljon voimakkaampi ma, koska mun kanssani kiistata tohdit!

Päivän Sana

tassutteli

Muut Etsivät