United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Entiset suomalaiset upseerit saivat pitää virkatalonsa ja palkkansa, eikä ollut ensinkään harvinaista, että heidät asetettiin uusiin virkoihin.
"Se konna saapi ansaitun palkkansa", tiuskasi herra Vanderstraten, joka ei saattanut antaa sitä voudille anteeksi, että tämä oli pettänyt suopean ja hyvänluuloisen isäntänsä. "
Maan päällä piti pahan saada rangaistuksensa ja hyvän palkkansa, jos mieli kansojen pyhän oikeuden milloinkaan päästä voitolle maailmassa. Mutta ketkä olivat tehneet sen enemmän vääryyttä kuin rikkaat ja vallassa-olijat? Ei olisi ollut mikään synti vetää heidät kaikki hirsipuuhun. Suutari lainasi hänelle Ranskan vallankumouksen historian.
Hän maksoi heille palkkansa ja kättä puristaen toivotti onnea ja siunausta. Reippaat nuoret miehet, jotka häneen olivat jo ehtineet kiintyä täydestä sydämestään, suutelivat hänen vaatteidensa liepeitä ja erosivat kyynelsilmin.
Olisipahan silloin kuka tahansa voinut tulla kuulemaan, millaista on muka se väärä oppi, jota meidän sanotaan levittävän ja jolla maailmaa villitsevän. En tahdo ketään soimata enkä tuomita, sillä kukin saakoon vastata teoistaan Herran edessä, joka antaa kullekin palvelijallensa hänen todistuksensa ja palkkansa siitä, mitä hän on tehnyt ja tekemättä jättänyt.
Silloin kestiin kutsumata ovat olven jakoiset, laulu kuuluu lakkaamata, posket ovat punaiset. Veljein malja maistettava täysi ain' on tarjottava. Suomalaisten suututtajat saavat pahan palkkansa, vihollisix' vihvoittajat syystä kovan surmansa, koska pyssyt pauhailevat, tykit liiax' laukeilevat. Suomen poika pellollansa miestä monda vastaapi, korvet kylmät voimallansa niitux' pellox' perkaapi.
Sen sijaan he olivat oppineet sen palkkasoturin uskonkappaleen, että sotamiehen velvollisuus on olla uskollisena sille valtakunnalle tai hallitsijalle, jolta hän palkkansa saapi, vähääkään huolimatta puolustettavan asian oikeudesta tai hänen omasta heimolaisuudestansa toisen tai toisen riitaveljen kanssa.
Tätä näkemään ja kokonaan nostamaan rukkia kehrääjän edestä, oli Kirja-Tiitsulle yks työ. Ihmetellen katseli Anna häpeemätöntä kasvoihin. "Mitä tuo taas on tietävinään?" kysyi hän mielipahalla. "Joka työllä palkkansa!" huusi Kirja-Tiitsu nostaen rukkia korkealle. "Luuletko että annan rukkia maksotta takaisin? Ei kultaseni!
Näin oli sekä lakiasäätävä että toimeenpaneva valta heidän käsissään. Mutta heidänkin yläpuolellaan oli aina yleisö? Hekin olivat siitä riippuvaisia ja heidänkin paikkansa ja palkkansa olivat vaarassa, jos he uskalsivat uhmata yleistä mielipidettä. Heidän tahtonsa oli kansan tahto vain sikäli kuin se toimi kansan tahdon mukaisesti.
Mutta ainoastaan ensimmäinen heistä kerkesi lyömään terävän aseensa kapteenin jo ennenkin pahasti haavoitettuun vasempaan käsivarteen, kohta alapuolelle olkapäätä, sillä kapteeni oli oikealla kädellänsä vetänyt miekkansa tupesta. Ei viipynyt hetkeäkään, ennenkuin häntä viimeksi haavoittanut rosvo sai ansaitun palkkansa.