Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Mitä sinä oikeen meinaat?" "Jos kohtakin niin lienee, vaan en minä anna kuittia ilman maksutta, kun minä olen näin pitkän matkan kulkenut tämän asian vuoksi", sanoi Markku yhtä lujasti kuin yksinkertaisestikin. "Paljonko sinä tahdot, jos annat toisen kuitin?" kysyi Kolkki. "No en minä nyt kovin paljoa tahdo.
Niin ja ainahan sitä muutenkin. Martin äänessä oli jo tuskastunut värähdys. Aina niihin joutaviin. Noo ... ne ovat mun tarpeitani. Enkä minä mielestäni teiltä paljoa ole pyytänyt. Olisit kyllä ottanut, mutta kun minä en ole antanut! Isä nauroi taas. Rahat menevät niin että, jatkoi. Martti katsoi isäänsä silmiin ja kysyi: Ettekö te anna? Isä oli vähän aikaa vaiti. Paljonko sinä tahtoisit?
Seuraavana aamuna hän heräsi siihen, että Jakob kiireesti kysyi palvelijattarelta, paljonko kello oli. Loukkauksen muisto virkosi uudella voimalla hänen nähdessään Jakobin tuolla tavoin nopeasti pukeutuvan, ajatukset suunnattuina vain toimeensa. Tietysti mitä hänen asiansa olivat sen rinnalla! »No, Alette, etkö todellakaan huomannut, kun minä yöllä tulin kotiin?
Kapteeni oli antanut Matin puhua, mutta hänen kasvoinsa vaaleus osoitti, että viha, hillitsemätöin viha hänessä kuohui. "Ja paljonko tahtoisit?" kysyi hän kamalan kolkolla äänellä. "Tuhannen ruplaa kerrassaan, tahi sitoumuksen, että maksatte minulle kaksisataa ruplaa vuodessa kuolin-hetkeeni saakka.".
"Margery", sanoi Stefan eräänä päivänä, "miten aiot käyttää rahasi?" "Paljonko niitä on?" kysyin. "Olet saanut kaksi osaa", vastasi hän, "äitisi ja enosi; yhteensä lähes kahdeksan sataa puntaa." "Kahdeksansataa puntaa!"
Henrikson. Yövalvomisenko?... Niin todellakin!... Tuo kirottu kirjevaihto!... Emma. Mutta nyt on aika juoda kahvia. Paljonko kellosi on, ystäväni? Se käy aina niin tarkasti. Henrikson. Emma. Eikö se ole taskussasi? Henrikson. On kyllä... Ei, se on varmaankin huoneessani. Emma. Ensikerran unohdit ottaa sen mukaasi. Jospa olisin kadottanut sen yöllä! Heinonen.
Ruustinna yhä ihmeissään katseli sitä lihavaa vasikkajoukkoa ja sanoi: »Ja näin paljonko teillä joka vuosi juotetaan vasikoita?» Näin paljon ja joskus enemmänkin.
Ei pidä pilkata köyhän lasta, esteli hän yhä. No, se ei ole pilkkaa eikä tyhjää puhetta, kun minä kerran liikkeelle lähden. Sano vain paikalla, paljonko tahdot kihloja ... totta se on, sen saat uskoa empimättä. Jokohan mahtaisi olla totta. Sano, paljonko tahdot kihloja ... tai ota tuosta, minkä haluat. Ja minä väänsin viidensadan markan setelipakan Anna Liisan eteen pöydän nurkalle.
"Antakaa minun koettaa, paljonko se painaa", hän äkkiä pyysi, ojentaen käskevästi kätensä. Taavi luovutti sen paikalla paheksuvan näköisenä, vaikka hänen pitkäin kellerväin viiksiensä alla värähtikin hymyn henkäys. Mirandaa ei vähääkään huvittanut kirotun aseen paino sen enempää kuin tasapainokaan: sen omistaminen oli hänelle pääasia. "Minä kannan sen", hän jyrkästi huomautti.
"Ei niinkään hyvin", sanoi haudankaivaja ja hoputti vieraita pöydän luo muuttamaan. Vieraat tottelivat kehoitusta ja muuttivat syöntinsä pöydälle, ja söivät eväänsä loppuun. Syötyänsä aikaa Elsa taas jutella haudankaivajan velasta: "Sanokaa nyt, hyvä isäntä, paljonko olen teille velkaa." "No, kun se velka sua niin kovin huolettanee, niin anna jotakin; kyllähän tuon otan.
Päivän Sana
Muut Etsivät