Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Lautakunnan esimies seisoo ylinnä huoneessa pöytänsä takana ja hänen vieressään istuu kaksi kirjuria. Heleällä äänellä mainitsee hän muutaman onnettoman nimen. »Paljonko vaaditaan?» »Sata markkaa!» »Helpottakaa, helpottakaa! Ei kannata niin paljoa maksaa!» »Yhdeksänkymmentä viisi!» »Yhdeksänkymmentä viisi ensimmäinen ... toinen yhdeksänkymmentä viisi...» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä neljä...»
PENTTULA. Pelkää kaiketi selkänahkaansa, hi, hi, hi! PELTOLA. Kaiketikin. Tuosta tulisi teidän nyt ottaa selvä, Penttula. PENTTULA. Tänä päivänä, jos niin tahdotte. PELTOLA. Ihanko todella? Voisitteko jo tänä päivänä toimittaa minulle rahani takaisin? Mainiota! Ja paljonko vaaditte vaivoistanne?
ROUVA PENTTINEN. Niin mistä se olikaan tuo tilattu Parr Parr ROUVA AHLBOM. Pariisista. Sieltä, josta teidän Bryssel-matto. Ja paljonko maksoi? ROUVA AHLBOM. Maksoihan se toista sataa markkaa. ROUVA PENTTINEN. Voi, voi, vai toista sataa markkaa! Toista sataa! No mutta mitä se tekee. Voihan sitä säästää jossain muussa. Eikä se kauppiaan rahoissa paljon tunnu.
"Ystävien seurassa syöminen onkin kyllä suuri nautinto, eikä tämä siitä lainkaan vähene, että ateria on yksinkertainen, päinvastoin, luulisin." "No isä kulta", sanoi Maria, "ottakaamme nyt pukeutuminen puheeksi paljonko saa panna pukuihin, ettei eroaisi muista." "Kerronpa teille tytöt, mitä toissa iltana näin erään ravintolamme vastaanottohuoneessa.
Wappu pani kylmemmän kääreen hänen päähänsä, hän avasi puoleksi silmänsä, mutta sulki ne pian jälleen ja vaipui kuoleman kaltaiseen uneen. Jos nyt lääkäri vihdoinkin tulisi! sanoi Wappu ja istui jakkaralle sängyn viereen? Paljonko kello lienee? Pappi katseli kelloansa: Koska lähetit häntä hakemaan? Varhain k:lo viisi. Siis hän ei vielä voi olla täällä.
Saat vaihtaa ne huomenna ja maksaa velkamme." Nämät sanat herättivät hänessä erään ajatuksen. Hän otti lyijykynän ja kirjoitti muutamia numeroita muistikirjansa tyhjälle lehdelle. "Siis kaksitoista frankia munista ja maidosta Lepailleurille. Paljonko sinä olet velkaa teurastajalle?" Marianne istahti hänen eteensä ja otti sukat jalastaan. "Kirjoita kaksikymmentä frankia teurastajan osalle."
Mutta nyt todellakin oli hellyys ja suru saanut hänessä voiton. Se tukahutti hänen sydämmessään viimeisenkin oman tahdon voiman. Tähän asti oli hän ajatellut Juusen onnea kateudella mutta tästä lähin tahtoi hän oppia noudattamaan pyhimpiä tunteita ... oppia myös tietämään, paljonko ihminen voi ilman sallimuksetta.
Siihen on taas meillä Koskenkin koko seppä." "Mitenkä? Sepitetäänkös teillä käskyt ensin?" "Kuinkas muutoin? Eihän sitä suorastaan sovi puhtaaksi kirjoittaa." "Paljonko sinulla on palkkaa?" kysyin minä. "Kolmekymmentä viisi ruplaa ja viisi ruplan saappaiksi." "Oletkos tyytyväinen?" "Olen kyllä. Ei meidän konttoriin pääsekään joka mies.
Ovesta pilkisti punatukkainen pää, leu'oissa tuuhea parta. "No kuinka on?" kysyi punainen pää: "onko lukossa asia?" "Lukoss' on." "Paljonko?" Paksu vouti viittasi harmissaan kädellään ja osoitti minun kamariani. "Jaha, hyvä on!" vastasi pää ja katosi.
»Mutta hänellä ei ole kuitenkaan velkoja kuin se mitä meille on. Ja Hautalan talo on hyvä», sanoi vaari. »Paljonko sitä on velkaa teille?» »Viisisataa markkaa.» »Kuinkas paljon hän on takaamassa teille?» Vanhukset katsoivat toisiinsa neuvottomina: kumpainenkaan ei tietänyt. Arveltiin olevan ehkä tuhannen markan tienoille. »Hm. Siitä pääsee ylöspäin.» »Häh?»
Päivän Sana
Muut Etsivät