Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Ja hän alkoi maanteillä viinaa kaupiten ja poikaansa kerjuulle lähettämällä itseänsä elättää, painuen eteläänpäin ja kuoli Helsingissä väsymyksen ja tautien runtelemana. Parinkymmenen vuoden kuluttua Sandran kuolemasta oli hänen poikansa jo rikas mies.
Tällaista on nyt meillä, nyyhkytti hän, painuen läheiselle tuolille. Onhan se kovin surullista, mutta sittekin on syytä olla kiitollinen, kun Jumala näin varjeli Ei sitä tiedä, keskeytti rouva Hägg. Hän on niin heikko. Sellainen raihnainen ruumis tietäähän sen. Jos vain voisin auttaa, tahtoisin niin mielelläni, sanoi Toini. Ottaisinko lapset meille, tai jonkun ainakin? Ei, hyvä neiti.
Marjan oli vallannut mieletön kauhu ja tietämättä, mitä teki, hän huusi: En minä tule! Sinä hukutat meidät! En minä teitä hukuta ... sanoi Juha hiljaa vaikeroiden kuin kauan sairastanut, kasvot taas velttoina, silmät painuen hetkeksi kiinni. Minnekä me lähdetään? kysyi Marja arasti. Kotiin päin kai vai tahdotko jäädä tänne ... sitä hoitamaan?
Tämä erinkaltaisuus kenties vaan synnytti enemmän rakkautta isässä. "Kerro minulle kaikki Britanniasta", lausui Markus, painuen likemmäksi isänsä rintaa. "Britannia", sanoi Labeo, "se on kummallinen maa. Ensiksi siellä on meri. Se paisuu joka päivä ja nousee isona tulvana pitkin koko rannikkoa ja sitten kaikki vesi taas laskee. Se on suuri ihme, sillä täällä ei ole mitään senkaltaista.
Vältellen laakson pohjaa ja painuen samalla, vuoria kohti, etäännyimme taukoamatta heidän läheisyydestään. Mutta tämä yritys oli vaikein mihin koskaan olen ryhtynyt. Siinä olisi pitänyt olla silmiä sadottain joka paikassa ruumista, pysyäkseen piilossa tällä epätasaisella maalla ja niin taajaan sijoitetun vahtijoukon silmänkantamilla.
Oli porhaltanut suoraan metsään ja umpihankeen laskettanut menemään pitkältä jos pitkältä halki metsän, poikki muutaman järven jäisen selän, painuen yhä kauemmas asumattomia seutuja, kunnes seuraavan päivän illalla saapui muutaman mökin luo, josta jo kauas oli pilkottanut valo talviseen yöhön. Uupuneena hän hirnahti mökin ikkunan takana.
"Ja kaipaatko sinä todella minua, Doady?" katsoen ylös ja hymyillen kirkkaasti. "Semmoista lyhytmielistä, typerää raukkaakin, kuin minä olen?" "Oma Dorani, ketä koko mailmassa kaipaisin niin paljon?" "Voi puoliso! Minä olen niin iloissani, vaan kuitenkin niin suruissani!" painuen likemmäksi minua ja kiertäen molemmat käsivartensa ympärilleni.
Sinua öillä unelmoin, sinua päivät päästänsä ajattelen, ja painuen Karin syliin pillahti Annikki katkeraan itkuun. Mitä itket? Itken sukuni surkeutta, ja oman mieleni aavistuksia itken. Kun niin isot lunnaat tahtoo, mihin vielä aikonee myydä, toiselle eikä sinulle. Toteutukoon aavistuksesi, silloin tartun tapparaani ja isken, vaikka kehen sattunee.
Sen turkki vuosi verta kauttaaltaan, kun veitsenterät kamarahan maan sen seivästivät, pyssyt loistivat yöss' ympärillä sen kuin salamat. Se katsoi taas ja maahan painuen se puhtaaks nuoli kuonon verisen, ja silmät, kuin jos kylliks nähnyt ois, se sulki, äänetönnä kuollen pois. Mut pääni pyssyhyni painaen jäin miettimään ma toisten jälkehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät