Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Maanviljelystä hoiti pari kovakouraista, piikaa niin hyvin kuin taisivat, ja paimenpoika varjeli talon kahta lehmää ja lampaita susilta, joita viime vuonna oli alkanut liikkua hyvin kosolta, vieläpä talojen lähelläkin. Ei täällä siltä huonommin eletty kuin koko maassa muuallakaan.
"Cethegus Caesarius, Rooman entinen prefekti ei voi välttää Jumalan kostoa", huudahti Totila kääntyen Guntarikseen päin. "Eikä minua", huusi paimenpoika. "Eikä minua", virkkoi Teja karauttaen tiehensä. Suurin osa Rooman kaupungin aluetta oli Forum romanumilla tehdyn päätöksen mukaan joutunut goottien käsiin.
Mutta oli minulla yksi ystäväkin, se oli toisen talon paimenpoika, ja se sanoi, että »mitä sinä niille menet kaikkia puhumaan, mitä siellä metsässä ajattelet!» Enkä minä sitten enää heille sanaakaan sanonut enkä itseksenikään laulujani laulanut.
Oli ollut tavattoman helteinen päivä. Pahin paahde oli nyt mennyt ohi, mutta vieläkin paistoi päivä lämpimästi. Ilma oli tuoksua täynnä, ja käki kukkui kukkumistaan. Koivikosta kuului lehmänkellojen kalke, ja pieni paimenpoika rallatteli tyytyväisenä tiepuolessa valmistellen kaunista, kirjavaa pajukeppiä.
Minä purkaan Schnallzerilaisten arennin ja paimenpoika saa ensi viikolla tuoda karjan sinne; ota leipää ja juustoa mukaan sen verran kuin tarvitset kunnes elukat tulevat. Klettermaier saa saattaa sinut vuorelle. Mene nyt tiehesi, se on viimeinen sanani ja sen pituinen se! Hyvä on, isä! sanoi Wappu hiljaa ja kallisti päätänsä, jättäen isän huoneen. Hyljätty. Hochjoch'ille! Se oli kamala sana.
Oi, totta ma sinua rakastan! Ja hänen kanteleensa kasvoi ja helisi kuin hopea vuorissa, hänestä tuli kaikkein kaunihin soittaja ja hän sai ihmiset itkemään ilon kyyneliä. Istuipa kerran köyhä paimenpoika illalla metsässä, tähtiä katsellen. Kuului silloin hiljainen ääni taivaan sädesarjasta, kysyen: rakastatko meitä? Rakastan, vastasi poika, teitä olen rakastanut niin kauan, kuin muistan.
Tuo kaunis päivä On tyynnä mereen laskenut, Ja nouseva yö on tummentanut Jo vellovat veet; Vain enää iltarusko Veenpiirin kultaloistohon luo, Ja kuohuva vuoksen voima Ajaa rannoille valkoaallot, Ja ne sukkelan hilpeinä hyppii Kuin villava lammaslauma, Jot' illoin laulava paimenpoika Pois kotiin häätää.
Martina käy ohi niitun, alas mäkeä, vettä noutamaan lähteestä toiselta puolen; silloin näkee Martina, sonnin äkkiä kohottavan päänsä ja rupeevan juoksemaan. Näkyy kauniilta, kun raskas eläin hyppien juoksee lähespäin; mutta paimenpoika huutaa peljästyksestä: "varo Martina, sonni tahtoo puskea!" Martina parkasee, kääntyy takaisin ja juoksee; mutta lankee.
Juokse kartanoon ja kutsu Liina tänne; mutta kuules, älä sano mitään isälle! Poika katseli Elleniä ja lehmiä. Ne olivat jo muodostaneet kaksi joukkoa, toinen seisoi ojassa ja toinen lähestyi ohrapeltoa. Voitko sinä pitää huolta elukoista sillä aikaa? kysyi paimenpoika viivytellen. Juokse vaan! huusi tyttö. Poika kääntyi ja meni takaisin kartanoon, heiluttaen salava-keppiänsä.
Isäisi kun mailla Jo palmuset läikkyy, Niin lintusen lailla Sun siipesi väikkyy; Koht' alkanet lentää; Ei johtoa lie Eik' eksytä sentään Sua siintävä tie, Se mailles sun vie. Paimenpoika. Kauniina taivahille Jo päivä nous', Siit' ilo maisemille Ja toivo uus'. Ja metsän lehväpuista Vaan riemu soi; Hänt' ilman linnut muistaa, Ken kaikki loi.
Päivän Sana
Muut Etsivät