Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Sekö, sanoi mummo ja otti Aapelin kädestä kiinni ja niinkuin tuulispää lennätti hän Aapelin nauriskuoppaan, jonka ovi oli raollansa, ja paiskasi hirmuisella pamauksella oven lukkoon. Aapelin huuto kuului kuopasta, niinkuin hengen hädässä taistelevan, ja minä pyysin hänelle kaikessa nöyryydessä vapautta. Mutta turhaan.
Topiaalle kertoi sihteeri: "Komisariusvainaja ei suvainnut tupakkia poltettavan konttoorissa. Ymmärrätte sanomattakin että ukon kieltoja oli tarkoin toteltava. En minäkään, vaikka olin palvellut häntä kymmenen täyttä vuotta, uskaltanut edes iltasilla työstä lähtiessäni sytyttää savua suuhuni ennenkuin ovi oli selkäni takaalla.
Minä jätän teidät sitten vieraan kanssa kahden; mutta niin pian kuin hän on mennyt, tulen takaisin, jos suvaitsette. Tulkaa toki, minä oikein pyydän teitä tulemaan. Johtajatar ja rouva Bonacieux menivät ulos. Mylady jäi yksin, silmät tähdättyinä oveen päin. Hetkisen perästä kuului portaista kannusten kilinää, askeleet lähestyivät, ovi aukeni ja eräs mies astui sisään.
Ja poro juoksi, juoksi yhä henkensä edestä, ja juuri kuin olivat päässeet papin huoneesen, oli vuoren haltia jo kartanolla ja kolkutteli niin kovasti ovea, jotta kaikki luulivat huoneen palasiksi pakahtuvan. "Kuka siellä on?" kysyi pappi. "Minä olen!" vastasi jyrkkä ääni kartanolta. "Avaa ovi vuoren haltialle! Täällä on kastamaton lapsi, ja kaikki pakanat ovat minun omiani."
Mutta nyt minulle tulee turkasen kiire. Vienkö minä samalla nämä kirjeet postiin? KERTTU: Vie minä tulen sinua eteiseen saattamaan. Näyttämö on hetkisen aikaa tyhjä. Hetken jälkeen palajaa Kerttu kantaen tarjotinta. Tarjottimella on pullo viiniä ja kaksi lasia. GRANSKOG: Anteeksi, ovi oli auki. KERTTU: Minä jätin sen auki. Olkaa hyvä ja istukaa. Maiju meni Allia saattamaan. GRANSKOG: Jahah.
"Ja kuinka pikkuisen rahaa siinä on, armas Em'lyni!" Minä pudistin hänen kättänsä sydämellisesti, kun hän oli pistänyt takaisin kukkaron sillä tämä tyydytti minua enemmän, kuin jos olisin sanonut jotakin ja me kävelimme ääneti edestakaisin minutin taikka pari. Ovi aukeni silloin, ja Peggotty ilmestyi, viitaten Ham'ia tulemaan sisään.
Ikkuna vasemmalla. Pöytä, karmituoleja. Maunu Tavast lukee. Kirkas kesä-illan valaistus. Ovi oikealta avautuu hiljaa. Martti kaniikki tulee saattaen sisälle Annan, viittaa lukevaan vanhukseen ja poistuu äänetönnä. Anna jää ovensuuhun seisomaan.
Tähän vastaamatta saattoi herra Duncan sotilaan torniin; siinä oli pääsön esteenä rautaristikko-portti sekä rautaristikoilla vahvistettu ovi, joiden väli oli niin pitkä kuin muurin paksuus. Saliin astuttuansa, jonka seinät olivat koristetut ripustetuilla tapeteilla, jatkoi kapteeni taas sotataidollista arvosteluansa.
Pojat olivat kaiken päivää olleet touhakassa; Jussin luona toveria juoksi yhtämittaa, mentiin ja tultiin, ankaran totisia oltiin ja tärkeitä keskusteluita pidettiin. Ovi aina tarkasti suljettiin kiinni, ja katsottiin, ettei ollut kuuntelioita takana. Jotain erinomaista oli kysymyksessä, sen syrjästä katsoja helposti olisi huomannut. Mutta kukaan ei pannut sitä merkille, paitsi Hanna.
Harmaat hakkaamattomat kivet, joittenka päällä seinät muka olivat seisoneet, ne ovatkin jo muuttuneet kauniiksi perustukseksi, josta kalliit seinät nousevat korkealle ilmaan; matala ovi, josta ei kumartamatta päästy sisään, muuttuu väljäksi korkeaksi portaaliksi, jota kaunistaa ihanat kuvaelmat; niiden noja-seivästen ja tukeiden sijaan, joiden avulla huone oli pystyssä pysynyt, kohoaa rivi komeita marmori-pylväitä, joittenka latvoihin nyt mukavasti nojaupi ulkoneva katto eikä tämä katto enään ole oljilla peitetty; katso, kellertäväiset korret alkavat muuttua ruskon-rusottavaksi ja pianpa hohtaa koko katto kullan loisteesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät