Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Joen rannalla oli kylä, jonka hän luuli tuntevansa, ja ihan likellä saunaa oli kaivo, josta hän joskus ennen oli muiden kanssa nostanut vettä hevosille. Kaivon lähettyvillä oli vanha, käyrä mänty, jonka alimmaiset paksut ja rosoiset oksat muodostivat ikäänkuin istuimen, ja tämä näky vaikutti, että Istvanin rintaan tunki outoja tunteita.
Näkyi, kuinka uhrikansa sinne vähitellen kokoontui, kuului laulua ja soittoa, ja jono lähti liikkeelle vuorta kohti ja sinne sen rinnettä kiipesi. Silloin työnnettiin venheet vesille ja soudettiin nopeasti Panulan rantaan. Panulan piha oli täynnä naisia ja lapsia, jotka uteliaina ja ihmeissään katselivat outoja tulijoita.
Sitten hän yht'äkkiä rupesi tekemään ristinmerkkiä rintaansa ja kaikenlaisia outoja temppuja. Hän asuu kuussa. En ole minä heitä pettänyt; sillä minä en ole koskaan ollut kastettu". Hän nauraa hohotti ja jäi sitten makaamaan niinkuin unen horroksiin. Aslak värisi, kylmä hiki nousi hänen otsallensa ja kätensä tarttuivat kovasti sängyn laitaan. Hänen mielensä oli muuttunut niin oudoksi ja rajuksi.
Vitkaan, mutta vihdoin viimeinkin pantiin levolle. Taavetti valvoi kauvan vuoteellansa, ennen kuin uni hänen silmänsä sulki. Unessaan oli hän kulkevinansa outoja tuntemattomia maita, kävipä hyvin hämärästi kotiseurakunnassaankin ja uneksui jotakin sieltä kuin sumun seasta. Hän heräsi aamulla hyvään aikaan, nousi vuoteeltaan, puki päällensä ja istui tuolilleen.
Hän tapasi ihmisiä. Kaikk' oli outoja hänelle, ei yhtään ystäviä. Kyseli paljon hän ruukista ja ruukin mylläristä, taideniekasta suuresta ja pienestä Lumikista. Kukaan hänt' ei ymmärtänyt. Yksi vanha muori virkkoi: »Noista kerrottiin, kun minä olin nuori.» Katkerasti silloin itki armas Anja rukka. Yksin jäänyt maailmahan onko orvonkukka? Itkien hän astui alas virran vieremälle.
Ottaessaan vastaan Uunon kukkavihkoa Hanna katsahti Henrikiin ja punastui niin onnettoman rajusti, ettei se voinut keltään jäädä huomaamatta. Hän oli sitten koko päivän poskipäät punasina, nauroi onnellisena Uunon sukkeluuksille ja punastui punastumistaan. Henrik katseli tätä asiaa ihmetellen. Hänessä kiehahti yhtäkkiä outoja, repiviä epäilyksiä esille.
Tosin olivat nämät kolme tutut keskenänsä jo nuoruudesta, mutta Severin oli ollut poissa kotoseuduilta vuosikausia. Ivar ja Mari olivat hänelle siis jo taas puoleksi outoja; sillä nuorena edistytään pikaisesti joko hyvän tai pahan puolelle.
Viion leski ei ymmärtänyt Liisan harrasta halua saada hänet häihinsä, vaan lopultakaan hän ei voinut vastustaa hänen pyyntöään, joka oli nöyrää kuin rukous. Mutta kun hääpäivä tuli ja piti alkaa hommautua, iski Viion leskellä halu vastaan. Outoja ihmisiähän siellä oli enimmäkseen ja tututkin olivat vieraantuneet. Elsa oli jo valmiina.
Haudataan noin vaan mies, joka muutamia tuntia sitten vielä huokaili armastaan ikävöiden, parempia aikoja toivoen, noin vaan ilman melua, ilman pappia, ilman omaisten kyyneleitä. "Etpä arvannut nuori mies, että Venäjän valtamerestä tulet temmatuksi Suomeen, äitisi helmaan nukkumaan," ajattelin koettaen outoja tunteita haihduttaa.
Outoja kivi- ja rautasirpaleita löysimme tuon tuostakin ja niitä kertyi pieni museo venevalkaman kalliolle. Erään kivilohkareen löysin omasta rannasta, johon se ei ollut voinut tulla muuten kuin ilmojen teitä, ja rautapalan muutamasta saaresta, kuusen oksalta, johon se luultavasti oli pudonnut lumeen ja sen sulaessa jäänyt siihen. Naapurin rannassa seisoi miina lähellä uimahuonetta koko kesän.
Päivän Sana
Muut Etsivät