Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025


Viimein oudostui Kenonen: »Eikö se Ihalainen heittänyt yhtään kahvia kotiin, kun se Anna Liisa ei vieraalle pane pannua pörisemään?» »Onhan niitä kahvia, vaan kun se Ihalainen meni tulitikkuja hakemaan, niin ei ole koko talossa yhtään tikkua millä tulta raapaistavalitti Anna Liisa. Kenonen ilkamoi: »Kyllä saat Ihalaisen tikkua odottaa!

Vallesmanni kävi aivan omin käsin sulkemassa oven, vaikka kiinni se enneltäänkin oli. Sen tehtyään hän oitis kähisi kaikella vallesmannin virkamahdilla Sakarille vihasta: »Sinä saatanan lurjusHän puhui hiljaa, kähisemällä, etteivät vain seinän takana kuulisi. Sakari oudostui ja yritti jotain sanoa, mutta vallesmanni tiuskasi: »Suu kiinni

Me sylemme kaivoon, vastasi Saku ja Vesa kysyi: Onko tämä teidän talo? On, nauroi poikanaskali. Entäs onko tämä kaivokin teidän? syventyi asiaan Otto. On te! myönsi pojan naskali ja innostui: Olenpa minäkin tylkenyt itän piippuun ja kittan tilmille. Kenenkäs sinä olet poika? oudostui jo Vesa. Itän. Isänkö...? Etkös sinä ole äidin? ihmetteli Otto.

Sakarilta pääsi jo altis nauru. Ja silloin huusi hän koko työväen siihen luoksensa koolle ja käski: »Heitetään pois työnteko ja katsotaan tuota tuon poika-rehvanan pitkän-kiskomistaKäsittämätöntä! Väki oudostui, mutta totteli toki ja ryhtyi katsomaan. Taas nauroi Sakari näylle ja selitti: »Se sen pitkän-kiskominen on niin pitkä, jotta sillä ei ole loppua, eikä hirrellä ole takapäätä ollenkaan

Tavallisesti oli Saku ollut siinä asiassa hyvin säntillinen: ensimmäisenä oli hän aina ollut pöydässä. Ei ihme että Hellä Karoliina nyt oudostui: Ka ... hyvä isä kuitenkin... Eikö sitä Sakua olekaan! Lukkarikin oudostui ja käski: Menepäs nyt, Anna, ja hoihkase Saku syömään!

Pastori päätti wihkimisen Herran siunauksella ja onnen toiwotukset alkoiwat. Koko tämän ajan seisoi sulhanen tunnottoman näköisenä, niinkuin kuwapatsas ja tuskin hän huomasi kättään ojentaa sitä waatiwille. Onnen toiwotusten jälkeen asettui hän taas seisomaan yhteen paikkaan. Hääwäki oudostui tuommoista käytöstä, eikä kukaan häirinnyt häntä seisoessaan ja katsoa tuijottaessaan.

Kaisa, näet, oli siinä ikävissään odottanutkin yöjalkalaisia ja oli siis koputukselle altis, valmiiksi herännyt. Kaisa aluksi oudostui ja oudostui Sakarikin, mutta oitis hän selitti: »Minä vain koputinTunsi Kaisa Sakarin, sillä oli hän ollut hänen saarnaansa kuulemassa, vaikka ei hän vielä uskovainen ollut. »Lohduttamaan tulin», jatkoi Sakari. Ja niinpä Kaisakin antoi asian olla.

Lattialla kipelehtävä Mattikin oudostui tätä ja juoksi sivupenkillä istuvan äitinsä syliin ja siinä pyörein silmin, sormi suussaan, katseli Jerttaa ja väliin vilkaisi äitinsä silmiin. Samassa aukeni ovi, ja Mikko parrakkaana, punaposkisena ja ilon hymystä loistavin kasvoin työntyi sisään.

Ihmisellä ei kohta ole enää mitään neuvoa, ei ainakaan sillä, jolla on viisi lasta ja mies on poissa sodassa. Tiedättekö, minulta hävisi lehmäEmäntä oudostui: »Kaunis Omenanneko?» »Niin ja vasikoineen. Se vasikka oli jo niin suuri ja lapsista mieleinen.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät