United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Useat kerrat tänä kesänä olen heitä katsellut ja puhutellut ja minä olen heihin hyvin mieltynyt; senpä vuoksi olen tuumannut, että halusta ottaisin teidän pikku Hiljanne kasvatikseni, jos ei teillä eikä lapsella mitään olisi asiaa vastaan. Suokaa anteeksi, että tätä teille ehdottelen; minä arvaan, että sen kummallisena pidätte.»
Ja kaikki se on sinun syytäsi, Olivier, kun annoit minulle sen neuvon, että ottaisin nuo naikkoset turviini, ja käyttäisin kirottua mustalaista sanansaattajana kreivitärten ja heidän vasalliensa välillä.» »Herra kuningas», virkkoi Olivier, »muistattehan mitkä syyt toin esiin.
Vihdoin eräänä päivänä, heidän ruoalla ollessaan, sanoi poika: "Jos sinä panisit parikymmentä talaria likoon tuon suon viljelemiseen, niin saisit ne kyllä takaisin, sillä siitä tulisi hyvä pelto." "Jumala tiennee mistä minä ne rahat ottaisin," vastasi Olina lempeästi ja veti pitkän henkäyksen, joka oli olevinaan huokaus. Poika nauroi ja jatkoi syömistänsä.
Mutta tämäpä oli pian saapuvilla jälleen, hän asettui Amrein taakse ja puheli hänelle yhtä ja toista; tyttö ei vastannut eikä ollut kuulevinansakaan; hän nyykäytteli päätään tanssijoille, ikäänkuin nämä olisivat häntä tervehtineet. Sitten vasta kun vouti sanoi: "Jos naisin, niin sinut ma ottaisin", vastasi hän: "Ottaisitteko vainen? Mutta min'en anna itseäni".
Mikähän tuosta seuraisi, jos olisi yrittää? ajatteli hän. Jos suuttuu ja käskee pois, niin pikaisemmin pääsee velasta. Talven kuluessa vahvistui Reitun ajatus, ja keväämpänä, muutamana sunnuntaina, hän jo ilmaisi sen Laaralle. Vai niin, sanoi tämä ruveten hyvin totiseksi. Vai semmoisia sinä tulet puhumaan. Luuletko sinä minun olevan niin miehen puutteessa, että sinut ottaisin.
Asian selittäjänä oli vanha ja vakanen seurakunnan kanttori. Hän otti nuuskatousansa esille, otti siitä juhlallisesti hyppysellisen nuuskaa ja veti sen hyvin miettiväisen näköisenä nokkaansa. Sitten kääntyi hän Kirrin puoleen ja sanoi: "kuinka minä tämän päivän ottaisin lukuun, jota ei vielä ole elettykään?"
Kaikki tuo on varsin hyvä, herra majuri! Mutta se on nyt kerran tapahtunut. Minä olen vapauttanut teidät sitoutumuksestanne; te olette ottaessanne sormuksen takaisin v. En ole suostunut mihinkään! Pidän itseäni pikemminkin nyt sidotumpana kuin koskaan. Te olette omani, Minna, ikuisesti omani. Minäkö ottaisin tämän sormuksen takaisin? tämän sormuksen? v. Niin, rakkain Minna, niin!
Kunpa olisi minulla valokuvauskoneeni mukana, niin ottaisin kuvan tuosta perheestä pöytineen, sanoi rovasti tosissaan. Mutta syömämiehiltä pääsi yhteinen nauru ja tytöiltä lusikat putosivat käsistä ja kaikki nauroivat ihan sydämensä pohjasta, vaikka siihen asti olivat totisia kuin vaskeen valetut, syöneet olematta tietävinäänkään vieraista.
Minä ottaisin sinut luokseni ja kasvattaisin sinua. Kyllä, mutta minun täytyy ensin kysyä äidiltä. Eikö isäsi elä? Elää, mutta kyllä hän antaa minun tulla, jos vain äiti antaa. Isä monta kertaa on ollut pahoillaan siitä, että tänne tulimme, varsinkin minun tähteni. Hm, vai niin. Ehkä on paras, että itse menen heille asiasta puhumaan. Mennään nyt oitis. Mellilä läksi, ja Joju oli tien-oppaana.
HELMI. Sano tädille, että minä en pääse, en mitenkään, kun leivät eivät vielä ole uunissakaan. RIIKKA. Saattaahan se Liisakin ne paistaa. LIISA. Ooho? Vai minä ne ottaisin vastuulleni? En ensinkään, liputa vaan tiehesi siitä. RIIKKA. Te ette sitten tule? HELMI. En. LIISA. Ei pääse leipomiselta. Johan sen kuulit. RIIKKA. Mutta saatte te taaskin toria, jahka vieraat ovat menneet.