Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ei, samalla, kun avaan sydämeni, niin näytän hampaitani, ja jos se ei auta, niin ammun luodin otsaani. Ei, piru vie, sitä en sentään tee! No tuhannen tynnyriä! Eikö hän ole täällä taas! Vesterkvist. Nöyrin palvelianne, herra majuri; toivon että voitte hyvin. Kummellund. Oh, kyllä minä voin mutta minulla on niin hiton kiire enkä koskaan saa minkäänlaista rauhaa. Vesterkvist.
Minä kantelin hänen herruuttansa lapsena sylissäni; minä olisin silloin woinut häntä sinutella, mutta minä en sitä tehnyt, minä sanoin hänelle aina teidän herruutenne." "Hahaha", nauroi Kola. "Mutta minä en koskaan kumarrellut otsaani hänen jalkoihinsa, niinkuin sinä, Kola, teet joka aamu", wastasi Iiwar. "Se on sentähden, että olet yhtä tuhma kuin muutkin kansalaisesi.
"Mene sinä levolle, lapseni, sinä olet väsynyt," sanoi Ilse silittäen otsaani. Minä olin siihen asti lapsellisessa ymmärtämättömyydessäni ollut mitä huolettomin itsekkäin olento maailmassa minä tunsin sen syvästi silloin. "En, minä en mene levolle!" vastasin minä koettaen lausua sanani vakavasti.
Puristin molemmin käsin otsaani ja painuin alas penkkiin. Miksi niin levottomana kuohui veri suonissani, miksi se niin kolkosti takoi aivojani? Miksi niin tuskallisesti ahdisti rintaani, miksi paloi koko olemukseni kuin tulessa? Mitä varten tuonlaiset valtavat myrskytunteet? Turhuutta kaikki! Viisaita olivat nuo muut; vähemmällä vaivalla he pääsivät.
Menin siis tuolle metsäpolulle, jossa pistäysin erään ison kuusen alle, jäähdyttääkseni tiheän metsän siimeksessä polttawaa otsaani. Siinä istuin ja odotin minä, saadakseni kuulla Kertulta tuomioni. Jokainen pieninkin risahdus metsässä, jokainen linnun pyrähdys säikähytti minua, sillä nyt, juuri nyt, luulin Kertun tulewan, ja sydämeni tykytti kowasti.
'Sinä olet waimosi murhaaja', kaikui taas sydämessäni, ja minä olisin pyörtynyt toisen kerran, mutta ihmiset huomasiwat sen ja estiwät sen kaikenlaisilla wirwoituksilla. 'Päästäkää minut ulos, minua niin kowin polttaa! pyysin heiltä, ja he päästiwätkin. Horjuen menin minä ulos ja istuin portaille, jossa wiileä tuuli tuntui wirkistäwän polttawaa otsaani.
Katsohan, elämä näytti minusta liian raskaalta ja minä Anna tunsi miten jääkylmä puistutus hivautti hänen ruumistaan, mutta hän pakotti itseään ja sanoi mitä vienoimmalla äänellä: Mitä ajattelitkaan, oma, rakas veljeni? Vetäydy pois, Anna sanoi hän tukehtuneella äänellä minä olin päättänyt ampua luodin otsaani!
Sellaista tyttöä ei ole toista meidän pitäjässä! Sellaisia tyttöjä ei ole tuhkatiheässä missään muullakaan. Kun ei vaan tuo tyttöparka sairastuisi. Kun ei vaan kuolisi. Se olisi hirmuista! Katsokaa, kuinka se suutelee Samun otsaa! Voi tuhatturkanen! Antaisin kyykäärmeen paikalla iskeä otsaani, jos vaan tuollainen tyttö rientäisi myrkkyä pois imemään! Niin minäkin!
Usein, katsahtaessani ylös, jutellessani toisten kanssa, huomasin hänen silmänsä, oikein tuskallisen miettiväisesti, olevan luodut minuun; minä tiesin aivan hyvin miksi: Hän näki valheen yhä vielä tahraavan otsaani. Veri syöksi kasvoihini ja synnytti taasen minussa entisen uhkamielisyyden ja uppiniskaisuuden. Hän ei näkynyt odottaneen toisenlaista käytöstä minulta.
Sitten hän nousi ja meni hyvästiä sanomatta. Hän oli kuullut sanattoman tuomionsa, ymmärtänyt sen ja tyytynyt, koska ei koettanutkaan puolustautua eikä selittää eikä vedota. Petti kuin poika. Söi kuin koira kunniansa. Upposi eikä enää nouse. Sen raajarikon, kyttyräselän kanssa fyffaan! »Ammun ennen kuulan otsaani». Joku koetti laimeasti puolustaa häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät