Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
"Kuinka!" huudahti haamu, "tahtoisitko sinä niin pian mailmallisilla käsillä sammuttaa sitä valoa, jota minä ja'an? Eikö siinä ole kyllin, että sinä olet yksi niistä, joitten himot tekivät tämän lakin ja pakoittavat minua koko vuosikausia peittämään sillä otsaani!"
"Oi, koska olen semmoinen pikkuinen hanhi", vastasi Dora, "ja hän tietää, että olen!" Minun mielestäni tämmöinen käsitys niin peräti poisti kaiken mahdollisuuden pitää Mary Anne'a silmällä, että vähän rypistin otsaani.
HANNU. He ovat varmaankin kovasti peloissaan. KAARLO. Ahaa! Hän tahtoo näytellä Ahtia! HANNU. Sepä merkillistä! Minä olin kuulevinani saman sävelen vuorelta tuolta ... vaan se oli varmaankin kuuma vereni, joka minut petti. Niin, niin ... ilma onkin täällä raskas ja helteinen. Totta tosiaan, vesikarpaleet juoksevat pitkin otsaani... Ajatteles, jos se ei olisikaan Yrjö, vaan ... vaan joku muu!
"Minä tiedän, että teette sen!" Ja hän suuteli edeltäpäin otsaani, kiitollisesti tunnustaen vieraanvaraisuuttani. Sitten hän taas peitti päänsä esiliinallansa ja purskahti uudestaan nauruun Mr. Barkis'in tähden. Sitten hän otti lapsen vähäisestä kehdosta ja hoiteli sitä.
Se oli pääpykälä meikäläisessä rehellisen miehen siveyslaissa. Hän ei vastannut heti, sulki hetkeksi silmänsä ja pyyhkäisi otsaansa. Silmissä oli hetken aikaa epämääräinen ilme, Oliko hän ajatellut sellaista ratkaisua mahdolliseksi? Huoahdin helpoituksesta, kun hän virkkoi tyynesti: Ennen ampuisin kuulan otsaani. Ei, minä matkustan Amerikkaan, jos vielä autatte minut sinne.
Läpi mailman kulttuurin harhailin, idän kirjavan, harmajan lännenkin; mä kärsin ja tutkin ja mietelmöin, epätoivoisna istuin ja otsaani löin. Niin sydänsoppiin ma katsoin syvään: tulin ihmiseksi ja luotin hyvään! Suleima! Lempeni annoin sulle! nyt en huolikaan, miten käynee mulle. Kun Kaadi haukkuu ja lukee lait, mä ylväsnä kultaani vaalin vait.
Eikö hän sitä sitte näe? Eikö hän sitä sitte käsitä? Gerda kohotti sitte kiivaasti päätänsä. Täytyisikö minun sitte ampua otsaani, vaiko heittäytyä järveen, että hän saisi silmänsä auki? Hän puhui kiihkeällä innolla kesken nyyhkytystään. Rakas lapsi! Sinä teet minun onnettomaksi, tuolla tavalla puhuessasi. Niin, äiti!
"Olen, sen olen tehnyt. Mutta, setä, kun kurjuus minua ahdistaa, kun sydäntäni särkee ja otsaani polttaa, se ei tule siitä. Minä en ole rikkautta etsinyt, mutta minä olen uskonut Leijonan isäntää rikkaaksi". "Entäs sinä, Anni?" "Minä en ole uskonut Lentsiä rikkaaksi. Ja vaikka te molemmin repisitte minun kahtia, se ei ole totta".
Kuinka? onko hän pyytänyt minun päätäni kardinaalilta! huudahti d'Artagnan, kalpeana kauhistuksesta. Se on yhtä totta kuin evankeliumi, sanoi Porthos; minä kuulin sen omilla korvillani. Minä myös, sanoi Aramis. Silloin, sanoi d'Artagnan, laskien masentuneena käsivartensa alas, on tarpeetonta enää taistella; yhtä hyvin voin jo ampua luodin otsaani, niin sitten on kaikki lopussa.
Näin hän virkkoi: »Pyydä nyt nöyrästi, hän että avaa lukon.» Hartaana heityin pyhän jalkain juureen, löin kolme kertaa rintaani ja anoin hält' armoa, ett' aukaisis hän mulle. Otsaani P:tä seitsemän hän piirsi odalla miekkansa ja lausui: »Pese nää haavat, päästyäsi sisään tuonne!» Pukunsa alta, jonka väri oli kuin tuhka tai maa lapioitu, kuiva, avainta kaks hän sitten otti; toinen
Päivän Sana
Muut Etsivät