Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Tuo ei kumminkaan näkynyt vähintäkään koskevan häneen; se näkyi siitä, että kun hän kuuli kauppamiehen askelia konttorissa, juoksi hän kohta suolalaatikon luo ja täytti kapanmitan, "jotta se olisi valmiiksi täytetty, kun ostaja tulisi". Semmoinen erinomainen mies eli 15 vuotinen puotipoika Antero Kalvin! Ihan toisellainen kuin se Antero, minkä näimme Mannilan ja Raasilan kestikievari-taloissa.
Koska hän on ollut erinomaisen hyvä ostaja meillä, niin katsoi mieheni parhaaksi tyydyttää hänen tahtoansa, kuitenkaan jättämättä tätä tointa jonkun työvaimon tehtäväksi. Me emme nyt elä Hirmuhallituksen alla, se on totta; vaan ei ole kuitenkaan mitään varmuutta". "Ei ole", minä vastasin. "Pyydän anteeksi, mikä on tuon entisen maastamuuttajan nimi?" "Danville", vastasi emäntä.
KAUPPANEUVOS. Mutta morsiamensa hän ei lupaa näitä myydä alle viidentoista! Hmm! Hmm! HILLERI. Ajan henki. KAUPPANEUVOS. Nero! HILLERI. Kauppaneuvoksella on tarkka silmä. KAUPPANEUVOS. Ei hätää! Minä nyt tiedän mihin se mies pannaan. Minnekähän hän on mennyt? Herra runoilija! Joko jalopeura on poissa? HILLERI. Poissa on jalopeura, ja nyt täällä on runoilijalle ostaja.
Hän koetti sopivassa tilaisuudessa saada tiedoksi Niemimäkelän isännälle, ettei hän möisi maatansa niin helppoon; mutta tämä ei käsittänyt oliko ne kieltämisen vai kehoituksen merkkiä. Jäykkälän isäntä koki kaikin tavoin Niemimäkelän isännälle saada tietoa tuosta; mutta se oli mahdoton, sillä ostaja piti hänet niin tarkoin silmällä kaikkine liikkeineen, että eri mielipiteitä ei voinut ilmituoda.
Kun tähän Anteron arvo-luetteloon lisäämme, että hän oli hyvä-puheinen, kuuliainen ja nopea ymmärtämään mitä kauppamies tarkoitti, niin täytynee meidän myöntää, että Antero oli ensimäisiä puukhollareita. Kun naulojen ostaja oli lähtenyt, oli Antero yksin puodissa. Noin satunnalta lähestyi hän konttorin ovea, minkä kauppias oli pannut kiini jälkeensä. Oven vieressä oli sillitynnyri.
Hän oli oppinut koria tekemään; ja, sanoi Jessie, vaikka hän teki kaunista ja taitavaa työtä, oli niissä seuduin kuitenkin ainoastaan harva ostaja. Ja, vaikka Jessien isä suostuisikin antamaan tytärtänsä raajarikko-paralle, niin kuinka tämä voisi niin paljon ansaita, että hän voisi vaimoa elättää?
Ei millään muotoa, sillä se tapahtui ihan hänen lähteissään, eikä siitä tiennyt kukaan muu kuin ostaja, eräs torikauppias. Hänen mietteensä keskeytti muuan, joka koetti tunkea häntä pois sijaltaan. Jooseppi katsoi ja näki, että se oli Liisan äiti, hänen tuleva anoppinsa. »Minulla oli numero 27», sanoi eukko. »Kyllä minulla oli myös.»
"Mikähän lienee? Kaikki muut tulevat uudestaan, mutta hän ei tule," lausui Topias itsekseen eräänä aamuna. Se, jota kaipasi, oli ensimmäinen ostaja, kellertävällä värillä kasvoissaan. Päivä oli mennyt, toinen tullut jo monta kertaa ja kuivan ruo'an tähteitä oli häntä varten koossa.
Kun Jäykkälän isäntä tuli kamariin, kysyi maan-ostaja häneltä: "Tapasitteko talon isännän ulkona käydessänne?" "Noo en", vastasi toinen vähän häpeillen. Samassa tuli talon isäntä huoneesen. "Mitäs toiset miehet sanoivat, aikovatko talon myödä neljään tuhanteen?" kysyi ostaja. "Mietimme siellä, ettemme myö maatamme alle kahdeksan tuhannen", sanoi isäntä.
Lorgnetin läpi on nuori keikari ihailevinaan maisemaa: »Sievä! erinomaisen sievä!... Ja hinta?» »Viisikymmentä tuhatta frangia», sanoo Pichery arvelematta. Yhtä vähän empii ostaja. »Kolmen kuukauden maksuaika vai...?» »Niin, kolmen kuukauden ... mutta sitoumusta vastaan».
Päivän Sana
Muut Etsivät