United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän ei ole se mies, jolta minä hevosen ostin; hän ei ole saman näköinen ensinkään; heitäpäs mies irti ja pyydä häneltä anteeksi pieni, mutta harmillinen erehdyksesi", sanoi hevosen ostaja. "En minä häntä niin vähällä laske.

Juuri kun Anteron nimi konttorissa mainittiin, luki hän kauppapuodissa kovalla äänellä nauloja eräälle ostajalle: "Yks naula, kaks ... kymmenen ... kaksi kymmentä, kaksikymmentä yksi ... kaksikymmentä ... kaks neljättä, kolme neljättä j.n.e." aina sataan asti. Ostaja meni; hän luuli saaneensa 100 naulaa, mutta kun kotiansa tuli eipä ollutkaan niitä kuin 70.

Kun ostaja yhä vaan pysyi tarjouksessaan, sanoi Niemimäkelän isäntä viimein alakuloisesti: "En tiedä! pitänee käydä toisilta miehiltä kysymässä, mitä he siihen sanovat", ja niin lähti hän huoneesta ulos. "Nyt meidän kauppamme käypi hyvästi", sanoi vieras, talon isännän pois mentyä. "Niin se käypi." "Maa lienee ainakin kahdeksantuhannen arvoinen?" "Kahdenkin-toista tuhannen."

Katsoessaan laivasta taaksensa Roomaan, huudahti hän: "Voi, sinua kavala kaupunki, sinä olisit kyllä tarjona kaupaksi, jos vain löytyisi ostaja." Nyt lähetti senaatti Jugurtaa vastaan konsuli Metellus-vanhuksen, joka johti sotaa tehokkaasti ja voitollisesti. Mutta entisen häpeän seurauksista hän sillä menestyksellään ei kuitenkaan saanut säätyänsä pelastetuksi.

Tämän vyöttimen on eräs ostaja lähettänyt meille takaisin; eräs entinen maastamuuttaja-rouva tuota vanhaa ylimysjoukkoa. Hän tahtoo nyt saada perheensä vaakunakilven ommelluksi tähän vyöttimeen." "On se sentään vaarallista tointa näinäkin armollisina demokratillisina aikoina, eikös ole?" sanoin minä.

»Meidän aikanamme oli kauppa-apulaisen pääasiallisena tehtävänä auttaa yleisöä tavarain valinnassa», vastasin minä. »Mitä! Määräsivätkö he, mitä ostaja tarvitseeihmetteli Edit. »Kyllä usein, ja vielä useammin he houkuttelivat ihmisiä ostamaan sellaistakin, mitä he eivät olisi tarvinneetkaan», sanoin.

Liioista ostajista oli vain joutavata vastusta, kun sai niiden kanssa juosta niittyjä ja metsiä pitkin, ja jos ei sinne lähtenyt, alkoivat ne moittia, että ensin ilmoitetaan, eikä sitten näytetä, mitä siinä on ostettavaa. Vähimmän miellyttävä ostaja oli tuo entinen puhemies Turunen, toisesta pitäjästä. Mihinkä olet matkalla? kysyi siltä Malinen, toivossa, että jos tuo olisi muualle menossa.

"Te tiedätte sen parhaiten itse, Sir", vastasin minä kainosti. "Minä en voi olla ostaja ja myyjä yhtä haavaa", lausui Mr. Dolloby. "Määrätkäät joku hinta tästä vähäisestä liivistä". "Olisiko kahdeksantoista pennyä" arvelin minä vähäisen epäiltyäni. Mr. Dolloby kääri sen kokoon taas ja antoi sen minulle takaisin.

Jos olisi ostaja, niin myisin ainakin tuon irtaimen ja pistäisin rahat taskuuni. Mutta mistäpä sai ostajia nyt muutamassa päivässä! Emme rupea siihen. Paras on katsoa mitä tuleva on, sanoi Auno väräjävin äänin. No niin minustakin on, että eihän nyt osaa tulipalon tavalla ruveta liikkumaan, sanoi Leena. Kaikki olivat nyt kuin puolipyörryksissä.

Eräänä päivänä huomasi muuan kauppamies puotiansa sulkiessaan että viimeinen ostaja, köyhä, vanha ja raajarikko leski, oli unhottanut lattialle tiskin viereen pienen jauhosäkin. Kaikki palvelijat olivat jo lähteneet pois, ainoastaan yksi, joka joitakuita päiviä sitä ennen oli kauppiaan palvelukseen tullut, oli enää puodissa. "Ole hyvä ja vie tuo säkki vanhan vaimon kotiin", sanoi hänelle kauppias.