Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Eräs hänen vapautettu orjansa hautasi hänet vanhan roomalaisen sotamiehen avulla, ja hautamerkkiin kirjoittivat he: "Tässä lepää suuri Pompejus." Kolmen päivän kuluttua saapui Caesar Aleksandrian satamaan. Miehestä, joka toi hänelle vastaan Pompejuksen päätä, kääntyi hän inholla pois, mutta sen sijaan otti vastaan ja kauan katseli kyynelsilmin entisen ystävänsä sinettisormusta.
TITINIUS. Toivotonna aivan Orjansa kanssa kunnahalle tälle. MESSALA. Tuoll' eikö maassa makaa hän? TITINIUS. Hän makaa Kuin olis hengetön. Voi! MESSALA. Hänkö on se? TITINIUS. Ei, Messala, se oli hän, mut enää Ei Cassiot' ole. Ilta-aurinkoinen, Kuin sinä säderuskoss' yöhön vaivut, Niin laski veriruskoon Cassion päivä! Nyt Rooman aurinko on laskenut.
"Muuta tietä ei ollut valittavana kuin tänne korppikaupunkiin vievä. Tänne en ollut tahtonut hänen vaimonaan tulla. "Kerjäävänä pakolaisena saavuin tänne. Vain hänen ratsunsa Vallada ja hänen orjansa, nyt vapautettu Vakis ovat pysyneet minulle uskollisina.
Ja vaikka en välitäkään siitä, että tiedetään minun rakastavan Glaukusta, en salli kenenkään uskoa, että olen taikajuomin koettanut lempeä nostaa.» Hyvä, sinun täytyy odottaa.» »Mutta Glaukus aikoo kohta naida tuon vihatun napolittaren.» »Naida.» »Niin, ensi kuun alussa.» »Niin pian! Tiedätkö sen aivan varmaan.» »Hänen oman orjansa suusta.»
'Ole sitte vapaa', sanoi herra, 'en tahdo sinua enää sortaa'. Ja tyttö ilostui niin, että lankesi polvilleen kiittämään herraansa. 'Nouse laulamaan', sanoi kartanon isäntä. Tyttö lauloi hän lauloi koko illan, lauloi vielä yönkin riemulaulujaan, vapautetun ilosäveleitä vaan kun aamu joutui, taukosi ääni äkkiä. Silloin kartanon herra nousi istualta ja riensi entisen orjansa luo.
Ahneet roomalaiset virkamiehet, joiden oli toimitettava ruokavaroja gotilaisille, antoivat heille koiranlihaa ja muuta huonoa ravintoa ja niitäkin niin kohtuuttoman kalliista hinnasta, että gotilaisten täytyi nälkäänsä tyydyttääkseen antaa pois omaisuutensa ja orjansa, jopa viimein myödä lapsensakin.
No, saavutat hänet, saat hänet omaksesi et häntä sinä saa, vaan hän sinut. Orjansa hän sinusta tekee, panee sinut pesäänsä kaivamaan, pakottaa sinut itselleen ja sikiöilleen pitkin kesää ruokaa kantamaan. Parhaat palat suustasi vievät ja repivät ja rähisevät ja näykkivät, jos eivät saa mahaansa niin täyteen, ettei kieli suuhun sovi.
"Acte," huusi hän epätoivoissaan, "kuulitko Vinitiuksen sanovan, että Caesar oli luvannut minut hänelle ja että hän tänä iltana lähettäisi orjansa noutamaan minut luokseen?" "Kuulin," vastasi Acte. Hän oikaisi käsivarsiaan ja vaikeni. Lygian epätoivo ei herättänyt hänessä vastakaikua.
"Eikö hän enää koskaan saanut nähdä miestänsä", kysynee ehkä lukija. Hänen miehensä oli jo kauvan miettinyt pakoa päästäksensä raa'asta ja ilkeästä isännästään, joka alituisesti koki häntä jos jollakin tavalla nöyryyttää paljaastaan siitä syystä, että hän huomasi orjansa olevan älykkään ja taitavan.
Kukapa voisi viisaudessa ja tarkkanäköisyydessä hänelle vertoja vetää? Sallikoon kuningas armonsa auringon paistaa halvan orjansa ylitse, joka on syönyt tuhkaa ja jonka tarkkaavaisuuden silmä on nukkunut, jotta hän on velvollisuutensa laiminlyönyt." "No niin. Jos ennen aamurukouksen julistusta olet tuonut neidon takaisin ja tuhonnut rohkean rosvon koko joukkoinensa, niin tahdon sinua armahtaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät