Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Siisti herra se oli, joka sinä iltana ajoi ylös junalta nuoren ja miellyttävän neidin rinnalla. »Sinä saat minusta paljon vastusta, serkku», puhui neiti, »tulet olemaan oppaanani, sillä minä en osaa yksin mihinkään». »Hyvä on», hymyili serkku ja auttoi häntä reestä. »Huomenna täytyy sinun jo tulla mukaani ostoksia tekemään, kohta aamusta päivin, muistatkos.» »Kyllä.»
Loviisa oli meidän naapuritorpan ainoa tytär ja me olimme yhdessä käyneet kirkossa. Hän oli minun oppaanani, sillä tyttö oli jo yhdeksän vuotinen, minä vaan kuuden. Tämä Loviisa Vierimä oli erittäin taitava lukemaan ja tarkkamuistinen, niin että mitä hän muutaman kerran luki, sen hän kohta osasi ulkoa.
Minä kuljin tuon, niin sanoakseni, valkoisen pimeyden läpi; minä pidin meren kohinaa vasemmalla puolella oppaanani ja tuo ennen mainitsemani suru kalvoi mieltäni yhä enemmän, kuta tiheämmäksi sumu kävi. Ei ollut vielä myöhää illalla kun kuulin koiran haukuntaa oikealta.
Keneltä sait kirjeen? Mieheltäsi. Vai niin. Poskiani kuumotti. Hän ei enää voikaan olla oppaanani. On saanut odottamattomia esteitä. Tietäisitkö mahdollisesti, mitä laatua nuo esteet ovat? Ei hän ole sanonut Koetin saada ääntäni niin tyyneeksi kuin suinkin voin. Eikö ole sanonut? Hän yhä nauroi. Mitä sinä naurat, Agnes? Ilman vaan. Kun te olette niin hirveän naivia.
Vihdoin vaivuin minäkin tiedottomaan tilaan, aina luullen pohjantähden oppaanani olevan. Se laskeusi jo veneesemme saakka, ja sitten niitä ilmaantui useampiakin, ja sillä tavalla minun ajatukseni vähitellen himmentyivät ja kävivät yhä kummallisemmiksi. Olin pohjantähtien mukana kulkevinani aina lumiseen pohjolaan saakka rakkaiden omaiseni luoksi.
Sitte pesin kaswoni ja walelin wedellä polttawaa päätäni: se wirkisti minua paljon ja minä taas join. Näin saatuani wirkistystä, lähdin taas samoamaan metsää. Minkäänlaista tietä tahi polkua ei ollut, mutta kauas pois waan teki mieleni; aurinkoa oppaanani pitäen, tiesin minä suuntani ohjata pois wiimeisestä kodistani. Likelle puolta päiwää samottuani, tuli eteeni heikko metsäpolku.
Vainaa jos ois vielä oppaanani, Olis alukseni murtumatta, Taivaan toivo vielä rinnassani, Tunto puhtaampana, hellempänä; Nyt on toisin: kylmä hauta, uskon, Ainoa on osa kuolevaisten. Eipä laula, kuten onnekkaille, Toivon lintu joskus nousevani Vielä ehompana entistänsä; Eihän laula synkän aaveen vainen Joikuu tuntohoni tuonen joutsen.
Päivän Sana
Muut Etsivät