Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Tuntui niin omituiselta tällainen huumaava hilpeys ja ilo uhkaavan vaaran edessä, jolloin huomispäivä epävarmuuden hämärään oli kiedottu. Tämä kaikki tuntui kuin tanssilta tulivuoren aukolla, jossa vuoren purkaantumista joka hetki voitiin odottaa.
Se oli niin omituiselta kuin se tuntuikin hänestä kalpea kirkossakävijä, laiha, ujo neito, joka oli niin varovainen, niin kylmä ja kuiva. Todellisuudessa oli hyvin naurettavaa, kuinka paljon hän oli ollut hänen kanssaan. Ja kuinka tavattoman vakavia keskusteluja he olivat pitäneet!
Minä kysyn vielä kerran, saanko tulla sisään vai kuinka kauvan minun täytyy sinua rukoilla. Jassoo, no sitten tulen väkisin minä olen herra talossani, minä ja minä heitän teidät ulos kadulle kaikki tyynni, mammat ja tyttäret ja joka sorkan ! Pappa pappa, mitä sinä ajattelet mikä sinua vaivaa ! Niin niin mitä se oli? Taisin vähän kiivastua. Tuntuu niin omituiselta tässä.
Oi, miten runollista, kuiskasi neiti Schneider. Kotona nimitetään minua kuitenkin aivan yksinkertaisesti Magnaksi. Isä on Magnus ja minä olen saanut hänestä nimeni. Sepä tunnustaa omituiselta, sanoi professori. Meillä on kaikilla perin harvinaiset nimet, vastasi hän hymyillen; veljeni nimi on Cyril ja sisarieni Berith ja Aida.
Omituiselta tuntui minusta, että hän uskalsi niin suoraan uskoa salaisuutensa minulle, jonka hän näki ensimmäistä kertaa, pelkäämättä että minä ilmoittaisin hänen nimensä tai niin toisin. Muun muassa kertoi hän pari vuotta sitten istuneensa yhden talven samassa vankilassa kuin "Napolan ukko", joka siis vielä näyttää olevan elossa.
Kreivillä ei ollut siihen mitään sanomista; hän ei tosiaankaan ajatellut mitään vähemmän kuin, mikä Toverista oli niin tärkeä asia. Kreivistä tuntui niin omituiselta siitä saakka, kun hän laaksoon tuli, josta hän oli peräisin, jossa hänen sukunsa vuosisatoja oli asuskellut; siitä saakka, kun hän oli asettunut kylään, jonka mukaan hän oli nimensä saanut.
Kuin Tuomo päätti kertomuksensa, nousi Cassy ja sanoi tavattoman lempeällä äänellä, joka tuntui omituiselta hänen äskeisen kiihkonsa jäljestä: "Tuomo, te ette tiedäkään, miten suuressa kiitollisuuden velassa minä olen teille tästä ilosanomasta. Kun nyt tiedän, että lapseni, edes yksi lapseni vielä elää, on omakin elämäni jälleen tullut jonkin arvoiseksi.
... »Ja sinusta on senjälkeen soljahtanut tuommoinen suuri tyttö! Tuntuu niin omituiselta, kuin olisit sama etkä kuitenkaan sama.» »Entäs sinä?» Tytön sinisessä katseessa leikki suvilehdon leppeys: »Tuommoinen pitkä hongankaataja!» Puhe katkesi. Puut kallistautuivat odottaen, henkeään pidättäen. Nuorukaisen rinnassa läikähti lämmin laine.
Seuraelämästä olen aivan vieraantunut ja omituiselta tuntuu, että taas vähitellen saan ruveta ihmisiä näkemään. Täytyy kuitenkin varoa, ett'ei tulisi niin kokonaan sulkeutuneeksi lastenkamariinsa, ett'ei vihdoin enää osaa iloita omista lapsistaankaan. Olen nähnyt tuollaisia erakkoäitejä, ja sekään ei kelpaa.
"Min'en ymmärrä," sanoi Anni, vaikka ymmärsi vallan hyvin. Taas äänettömyys. "Voi, voi kuin tuo paikka on vaikea!" sanoi jälleen Anni. "Auttakaa minua, maisteri! Ottakaa kädestäni kiinni ja taivuttakaa sitä tekemään tuo vaikea kohta." Lauri istahti hänen viereensä, ja hänestä tuntui niin omituiselta, niin ihanan omituiselta. "Kas niin, tuossa on käteni teille," sanoi Anni.
Päivän Sana
Muut Etsivät