Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
»Eikö sinua pelottanut?» kysyi Laura kauhistuneena. »Eipä siinä pelko auta, kun on pakko.» »Sinne sinä olisit kuollut?» sanoi Laura jo surullisena. »Ei tiedä minne kuolee... Ovatko nuo syötäviä tuossa kuusessa?» »Ovat nuo omenat. Tahdotko sinä?» Poika kääntyi Lauraan päin ja hymyillen sanoi: »Kyllä minä söisin.» Laura toi hänelle omenan, otti itselleen toisen ja istui pojan viereen sitä syömään.
No, koska sinä olet tänään ollut kiltti, saat sinä minulta tämän omenan... Ja hän antoi omenan minulle... Niin että ota sinä nyt vaan tämä ... minä en kerro siitä äidille, sen lupaan, Karin! Ei, ei, pidä se itse, rakas pojuseni, sanoi Karin, työntäen luotaan tarjotun lahjan; pidä se itse! Samassa kuului ulkoa kolme läpitunkevaa vihellystä. Katarina hätkähti ja kiiruhti akkunan luo.
Hän ja hänen toverinsa olivat saaneet kopekanmaksavan pikku torven, omenan, kullatun pähkinän ja rypälemarjan, mutta tehtailijan omat lapset saivat lahjoja, jotka näyttivät todellisen joulupukin tuomilta ja maksoivat, kuten hän myöhemmin sai tietää, yli 50 ruplaa.
Tämän kumman kuullessani, Haikian havatessani, Usein minä utuinen, Usein utuinen lapsi, Heitän hempiät tupani, Karsin kauas kankahalle; Vierin soita, vierin maita, Vierin ventoja vesiä, Vaikka vierisin vetehen, Kaatuisin kalajokehen, Veikon verkolla veteä, Taaton tarponuotallansa. Ei itkemätöntä aikaa. Osasi minun emoni, Osasi omenan tehä, Taisi taimen kasvatella Ei osannut istutella.
Hän kieritti vähä väliä omenan muutaman metrin päähän heidän edellensä ja lapsi juoksi aina nopein askelin sitä saavuttaakseen. Tällä tavalla he pääsivät pitkät matkat eteenpäin. Kun pienokainen rupesi valittamaan nälkäänsä, vei äiti hänet pieneen tien vieressä olevaan metsikköön ja antoi hänelle aamiaista mytystään.
Bogus rouva on kyllä Eva, joka tarjoo minulle omenan, mutta minä olen kuitenkin hupsu Adam, joka sen otan vastaan ja syön mitä varmaan tiedän olevan vahingollista ja olen kovin kohtelias, moittiakseni synneistäni miellyttävää viekotteliatarta.
Näin omenan oksasella, Punakuoren pääni päällä, Nousin puuhun nostamatta, Kohosin kohottamatta; Toipa surma sulhon nuoren, Sulhon nuoren, miehen kainun, Tuli tuo omenispuulle, Alle oksien osasi. Suitset seitset vyön takana, Takatarhilot käessä. "Mitä suitsin seitsin laait, Kuta tarhiloin tavotat?" "Ottaisin omenamarjan, Punakuoren oksaselta." Annoin oksalta omenan, Puotin punaisen kuoren.
"Muutamat arvelevat, että Adam joutui perikatoon eli lankesi sen vuoksi, että hän söi omenan; mutta minun kirjani sanoo, että se oli sentähden, että hän vaati jotakin omakseen; ja sentähden, että hän käytti sanoja: minä, minun, minulle ja niitten kaltaisia." "Tätä on varsin vaikea ymmärtää", minä lausuin. "Enkö minä saa sanoa: minun äitini, minun isäni, minun Fritzini?
Olin heti täysin selvillä siitä, kuinka se oli tapahtunut. Entä sitten? Sitten ei mitään. Istumme siinä lämpimässä navetassa ja tuumailemme edelleen ja imemme eväsnekkuja posket pullollaan. Mikä lehmä se oli? Tuo Omena. Etkö ole nähnyt Punikin lentävän? En. Minäpä olen. Mitenkä se lensi? Minä kerron nähneeni Punikin lentävän aivan niin kuin Lallu oli kertonut Omenan lentäneen.
Minulleko?... Miksikä minulle?... Alberthan antoi minulle eilenkin omenan ... tämä on jo liikaa, rakas poikaseni... Albert on kovin kiltti. Karin on aina minulle niin hyvä, ja siksi minä... Albert syö vain itse omenansa, keskeytti hänet tyttö; jos rouva saa tietää, että Albert käyttää taskurahansa omenien ostoon minulle, niin hän suuttuu. Silloin hän rankaisee minua, ja Albertkin saa nuhteita.
Päivän Sana
Muut Etsivät