Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Niin on, vastasi Albert, näyttäen tytölle samassa suuren, harvinaisen kauniin omenan. Siunatkoon, miten se onkin kaunis! huudahti palvelustyttö; Albert aikoo varmaankin antaa sen äidilleen, vai isällekö se on aiottu? Ei minä aion antaa sen Karinille ... en kenellekään muille kuin Karinille.
NARRI. No, ole iloinen sitten sinä: sinun järkesi ei kaipaa tallukoita. LEAR. Ha, ha, ha! NARRI. Saatpas nähdä, että toinen tyttäresi kohtelee sinua kauniisti; sillä vaikka hän on tämän kaltainen niin kuin raakila omenan kaltainen, niin tiedän ma sentään mitä tiedän. LEAR. No, mitä sitten tiedät, poikaseni? NARRI. Hän maistuu tälle niin kuin raakila raakilalle.
Te olitte silloin yhtä pieni kuin minäkin ja teillä oli sininen, hopeanauhainen takki ja pieni miekka kupeellanne ja jäitte seisomaan ja kysyitte minulta, miksi itkin, ja kun sulasta pelosta en voinut sitä sanoa, lahjotitte minulle omenan.» Tätä ei Boleslav tosin enää voinut muistaa, mutta hänelle johtui mieleen, miten hän oli ottanut Reginalta varpusenpoikasen, ja hän kertoi sen hänelle.
Hän olikin nykyisin jättänyt yliopiston, jossa pitemmän ajan oli lakitietoa oppinut mutta ei kumminkaan aikonut ruveta virkamieheksi, syystä että isänsä tahtoi häntä talonpoika-asiamieheksi, joka muka köyhälle tutentille oli edullisempi. Isä itse oli suureksi hyödykseen pitänyt tätä ammattia, johon neuvoi poikaansakin, toivoen ei omenan putoavan puusta kauvas. Kela oli talon vanha ystävä.
Jos ma lauluille rupean, Virrentöille työnteleme, Laulan pihlajat pihalle, Tammen keskitanhualle, Tammelle tasaiset oksat, Joka oksalle omenan, Omenalle kultapyörän, Kultapyörälle käkösen; Kun käki kukahtelevi, Kulta suusta kuohahtavi, Vaski leuoilta valuvi, Kultaisehen kuppisehen, Vaskisehen vakkasehen, Ilman maahan vieremättä, Rikoille ripoamatta.
Emäntä ja Hetvi sydänalaansa käsillään puristaen portaalla voivottelivat ja tuskittelivat, kun yhä kuului Onnenkukan, Omenan, Maatikin, Laukerin, Lemmikin, Juhlikin ja Tiistikin sydäntäsärkeviä huutoja. Tuli vain riehui syytäen säkeniä, tulen kieliä ja mustaa savua yön kaamean valoisaan ilmaan.
Niin, se oli sama kiltti herra... Menenkö häntä vielä kiittämään? Saanko minä sen omenan? pyysi Katarina merkillisen kiihtyneesti. Tietysti Karin sen saa, sanoi Albert, ojentaen hänelle hedelmän. Kiitos, kiitos, kiltti Albert! huudahti Katarina, kätkien omenan esiliinansa taskuun; mutta Albert ei nyt enää mene ulos, vaan äidin luo, joka varmaan ihmettelee, kun ei Albertia jo kuulu koulusta.
Oi, hyvä Jumala, jupisi Svenonius, jopa näen kuinka pitkälle Signildsborgin jumalisen isännän poika jo on tullut. Että omenan pitää pudota niin kauas puusta!
Alttarin hän hänelle rakentaa taloonsa ja pitää häntä jumalanaan, jolle hän uhraa myrrhaa ja aloeta, mutta keväisin safranin ja omenan kukkia... Ja jos hän pelkää Caesarin taloa, niin hän lupaa, ettei hän jätä häntä siihen taloon.
Nyt olivat ne kaikki toisen omat hänellä ei ollut mitään niiden kanssa tekemistä Reeta sai hänelle antaa niistä omenan tahi olla antamatta. Tämä tuntui hänestä katkeralta, ja hän kulki ääneti Reetan rinnalla. "Ptruu, soh!" kuului ääni huutavan tallin luota. "Hyvänen aika, Rantalan hevostahan jo valjastetaan. Minunkin täytyy mennä sisälle katsomaan, eikö meidän Maurikin jo aio lähteä."
Päivän Sana
Muut Etsivät