Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kärsin vaikka mitä, jos vaan Berthan omakseni saan. KAUPPANEUVOS. Hyvä on! Suostuttu siis. Minä sillä välin puhuttelen Berthaa puolestasi. VALTER. Kiitoksia, setä! Tuhannen tuhatta kiitosta. KAUPPANEUVOS. Säästä kiitokset siksi kuin kuulet, minkä vastauksen tuon. Koeta sinä nyt saada Kerttua tänne puheillesi, minä kierrän sillä välin toista tietä Berthan luokse.
"Ja, se on merkillistä" toisti hän "enkä minä saa häntä omakseni, mutta minä olen kuitenkin niin varma, niin todellakin varma, että me tapaamme toisemme, että me kuitenkin kuulumme toisillemme, kuitenkin, niin päinvastoin mitä maailma ajattelee ha! nuot ajatukset puhaltuvat kai pois, nuo väliseinät kai kukistuvat, ne ovat ihmistöitä".
"Te uskotte minua, näen sen silmistänne, ja minä sanonkin selvän totuuden, sillä minä tahdon saada omakseni tämän pienen Heben, niin totta kuin toivon anastavani vallan; mutta minä en istuta puitani niillä ainoastaan puutarhaani kaunistaakseni, vaan myöskin saadakseni niistä hyötyä.
"Oi, sanokaa suoraan, kreivinna, kaunistelematta, minä olen tytön isoäiti ja otan lapsen omakseni sehän joltakin kuuluisi." "Isoäitini!" huudahti tyttö ja astui eteenpäin ikään kuin vaipuakseen hänen syliinsä; "mutta kuka sitte on äitini?" "Ulpukka, lapseni!" sanoi kapteeni taputellen hänen päätään.
Ihaillut heitä jokseenkin samalla maulla kuin kilpa-ajoissa ihailin sirotekoista liinakkoa tai lujakoipista mustaharjaa. Ihailin aikani, mutta siitä ei ollut sen vaarallisempia seurauksia. En minä niitä omakseni pyytänyt enkä olisi siihen aikaan suittanut ottaakaan, vaan jos näin niitä rääkättävän, niin pahaa se teki sydämelleni.
Mutta Villen katse pani hänet pysähtymään; jalat löivät taaskin hervottomiksi. Mikä neuvo häntä auttaisi? Sinä tätä pukua ihmettelet? Luulet kai omakseni? Hän taaskin nauroi tuota kummallista naurua, sillaikaa kuin etsi sopivaa valhe-juttua. Ville jäi odottamaan. Soinisen tytön leninki. Oli saanut reiän helmaan ja pyysi minua korjaamaan.
Usein hän ikäänkuin ääneensä ajatellen sanoi, tuskin kuultavasti: "Voi, voi kun en minä saanut sitä Maria omakseni!" Toisinaan hän säpsähti, kun huomasi tuon tahtomattaan tulleen oman äänensä; silloin katsoa vilautti hän hätäpikaa minua silmiin, ikäänkuin tunnustellaksensa, huomasinko minä tuota häneltä väkisin tullutta, huokaavaa huudahdusta.
HELMI. Voi, voi, päästä minut, päästä minut KIRJURI. Sano, tahdotko tulla omakseni? HELMI. Tahdonhan, tahdonhan, mutta KIRJURI. Se on siis totta! Helmi! Morsiameni! Armahani! HELMI. Etkö sinä sitä jo kauan ole huomannut? Luulin että se liiankin selvään olisi tullut näkyviin. Mutta mitä tuosta kumminkaan voi tulla, kun olemme niin köyhiä, ja kun sinun tulevaisuutesi on niin hämärä ja epävarma
Tiede ei ole koskaan saawuttanut ihanampaa woittoa kuin tuossa helmessä, joka nyt makaa kätkettynä synkeään kuoreensa, jonka minä, Nikoteemus Hourenius, minä, jota ylenkatseella on kohdelleet ylhäiset ja pilkallisella naurulla alhaiset, saan omistaa ja omakseni nimittää minulla hallussani tuo kallein omaisuus, ihanin nainen, jonka wertaista pohjoinen maailma wielä ei ole toista synnyttänyt mikään ihmiswoima ei woi häntä minulta enää ryöstää nousewan päiwän walo on hänet laskewa minun awattuun syliini ja ennenkuin aurinko on jälleen waipunut utuiselle wuoteellensa, on hän, tuo ihana neitsyt kaukana täältä eroittamattomasti minun olentooni yhdistetty minun waimonani."
Tuo ennen niin hiljainen ja nöyrä poika teki asialle rohkean käännöksen, siten että hän wähääkään ujostelematta sanoi: "Mökin Maiju on minua warten syntynyt, ja jos en minä häntä saa omakseni, olen ikäkauteni ilman, sillä minun sydämessäni ei ole sijaa kenellekään toiselle."
Päivän Sana
Muut Etsivät