United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun airot oli kannettu veneestä nuottakotaan, sanoi ukko Ollille: »Annappas mulle ne vasikalla saadut kahvit!»
Mitäs lupaat?" kysyi Mutkala. "Mitäs vaadit?" kysyi Olli. "Tyydytkö, jos lupaan sulle halsikan viinaa?" "En. Mutta jos rommia lupaat, niin 'se on eri asia, eri papin asia', vastasi Mutkala. "Olkoon menneeksi!" vastasi Olli. "Ja 'niinpä niinkin, perhana vieköön! Minä teen sinut mestariksi". Ja niin sanottuaan otti Mutkala vanhoja rikki-tikkuja arkkunsa pohjalta, ja näytti niitä Ollille.
Niin, tiedän kyllä, mikä se on, joka estää sinua Ollille menemästä. Mutta siitä asiasta vaan ei mitään tule, kuuletkos, ei mitään. Joko menet sinä hyvällä Ollille, taikka annan sinulle samanlaisen lähtöpassin kuin Maunolle äsken. Pane se mieleesi! Kyllä minä näytän, kuka on isäntä talossa. ANNA. Lähtöpassin? Maunolle? Onko ? Ei, mahdotonta se on. Eihän Mauno ole meiltä pois mennyt?
Ollille tuotiin likeltä ja kaukaa nikkarin työtä ja sepän työtä, ja sitä tuli niin paljon, että hänen täytyi ottaa opilaisia sekä nikkaroimaan että takomaan; ja moni köyhä poika tuli mielelläänkin ruokansa edestä vain, kuin saivat oppia hyödyllistä työtä. Laiskoja ei Olli sallinut luonansa; vaan ahkeroita ja kuuliaisia; ja niille hän maksoi kohtuuden jälkeen palkkaa.
Sillä aikaa kuin Olli oli poissa hänen luotaan, oli tämä vielä sulhanen joka varmaan ei milloinkaan tule takaisin! mutta sydän ajatteli kumminkin häntä ja työ sujui paremmin; sillä se oli niin ihmeellisen viehättävää! aina jotain odotettavaa. Kun viikko oli lopussa ja pyhäpäivä tuli veisuineen ja lepoineen, silloin myöskin tuli pyhäpäivä-työ esille, joka oli "sulhaispaidan ompeleminen Ollille."
"No mitenkä te menitte sisään ilman minutta?" uteli Olli Viiliäis-Ristolta. "Eipä tuolla sinun näköistäsi kaivattukaan", sanoi mylläri ilkkuen Ollille, mutta kuitenkin astua köpitti portille tavallista vikkelämmin. Maijakin näytti olevan hieman häpeissään ja pyrki uuden sulhasensa jälkeen, mutta Olli tarttuen hänen käsivarteensa pidätti häntä ja tuumaili: "mennään nyt sisään.
"Kierilän herralla on kahden tuhannen tuomio minun 'päälleni' ja hän ei anna minulle armoa vähääkään". "Antakaas olla! Minä tulen huomenna takaisin", sanoi Olli. "Tule niin; ja laita asiat reilaan, niin saat aikaa voittain ehkä koko Tuorilankin". Ja niin sanoen tarjosi hän Ollille kätensä hyvästiksi. Olli meni monta asiaa miettien kotiinsa, ja puhui siellä kaikki täsmällensä, mitä oli kuullut.
Risto itse oli päättänyt, ja sen päätöksensä hän juhlallisesti julisti Ollille, ettei hän sen päiväsen perästä, kuuna päivänä aikonut ryhtyä koko pyytöhommiin, kun kerran oli kunnialla päässyt siitä pahasta pulasta. Riston tekokyky oli muuten hyvin alkuperäistä.
"Ei, pullani, emme narraa Ollia, hän voisi ehkä pelästyä". "Olinko nyt tyhmä, Risto? Anna anteeksi, minä olen niin iloisella mielellä etten voi hillitä itseäni". "Annani, ole sinä iloinen, samoin olen minäkin", vakuutti Risto. Molemmat menivät nyt Ollin luokse. "Tässä saan esitellä kenraali Risto Rytkösen!" huusi Anna Ollille. "Kersanttikin piisaa", nauroi Risto.
Kumpikin oli tosin käsittänyt Jussin toivon että hän haudattaisiin paikalle, vaan Risto esitteli että kun heillä nyt oli hevonen, nimittäin Snorikoffin, joka vielä seisoi kuolleen isäntänsä vieressä, ruumis sidottaisiin hevosen selkään, saatettaisiin niin kotiin ja haudattaisiin kunniallisella tavalla. Tämä Riston esitys oli Ollille hyvin mieluinen ja niin päätettiin tehdä.