Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
"Kierilän herralla on kahden tuhannen tuomio minun 'päälleni' ja hän ei anna minulle armoa vähääkään". "Antakaas olla! Minä tulen huomenna takaisin", sanoi Olli. "Tule niin; ja laita asiat reilaan, niin saat aikaa voittain ehkä koko Tuorilankin". Ja niin sanoen tarjosi hän Ollille kätensä hyvästiksi. Olli meni monta asiaa miettien kotiinsa, ja puhui siellä kaikki täsmällensä, mitä oli kuullut.
"Niin minäkin sanon", puheli Tuorila, ja kallisti hänkin pikarin vuorostaan huulillensa. "Eteenpäin minäkin yritän". "Oikein, oikein", vakuutti Kierilän herra ja sitten erottiin tälle kerralle ystävinä ja tyytyväisinä. "Lempo leskelle menköön, tyttö saada pitää!" Sananlasku. Kyliäpä Ollin kelpasi nyt elää.
Summasta maksetaan viisisataa Kierilän herralle ja loput syödään itse. Ja siis, ja sentähden, kyllä Olli jo voi ruveta ajattelemaan akkaa". Siihen päättyi Ollin tilinteko, ja nyt hän rupesi todellakin ajattelemaan naimis-kauppoja.
Olli Oivallinen, kirjoittakaa minulle velkakirja tuhannelle ja viidelle sadalle markalle ja antakaa myös kiinityskirja kolmanteen osaan Tuorilan talosta", puhui Kierilän herra vakavasti ja arvokkaasti. Tuorila kumarsi niin syvään, että tuskin kissa, joka samassa kulki ohitsensa, mahtui menemään lattian ja hänen nenänsä välitse.
"Oh, saamatti!" sanoi Olli, kun sai apeltansa mokoman summan yhteen käteen. "Mitäs minä nyt teen, kun niin rikastuin yht'äkkiä?" "Kartuta niitä suuremmiksi", vastasi appi tyytyväisenä. "Niin kai", vastasi Olli ja pisti rahat plakkariinsa. Mutta miten Olli rupesi rahoja käyttämään? Ensin maksoi hän velkansa Kierilän herralle, ja loput vei hän kaupunkiin pankkiin.
"'Ja aikansa kutakin', sanoi koira, sai selkäänsä naapurin koiralta", arveli Olli, ja meni tyytyväisenä levolle, ajatellen huomista päivää, ja sen tapauksia. Ja seuraavana päivänä tuli Olli taas Tuorilaan. Hetken perästä tuli Kierilän herrakin. Ja sitten ruvettiin asioita selvittämään.
Olli kumarsi myöskin, vaan paljon sievemmästi, ja istui sitten kirjottamaan tarvittavia suostumuksia. Ja kun Olli osoitti papereitaan Kierilän herralle, niin hyväksyi hän ne, ainoasti sillä muistutuksella, että todistajat vain puuttuvat; jotka myös kohta hankittiin. Asiain niin hyvin päätyttyä toi Tuorila viina-potun pöydälle ja tarjosi "harja-kannut". "Lempo soikoon!" sanoi hän.
"Kierilän herra ei ole juuri aivan paha mies", sanoi vanha isä. "Koitappas puhutella häntä. Ota kaikki, mitä saat rahoja kokoon, ja loppua velaksi". "Mitä minä saan kokoon? Tuskin neljää sataa markkaa". "Minulla on myös sata markkaa". "No, heikkarissa! Saisinhan minä sillä tavalla neljänneksen kokoon". Ja sitten ruvettiin rahoja kokoamaan, ja saatiin viisisataa markkaa.
"Te olette kuitenkin hyvä herra, te Kierilän herra, ja sinä, Olli, olet kelpo poika. Sinä päästit minut häpeällisestä ryöstöstä; ja sen tähden sait sinä myöskin hyvän kaupan. Kauppa-kirjan meidän välillämme saat kirjoittaa sitten, kun olet ottanut ensin pienen naukun". Ja naukut otettiin ja kauppakirjat myöskin kirjoitettiin, vaikka kauppakirjat, paremmat ollaksi, kirjotti Kierilän herra.
Olli Oivallinen, joksi Kierilän herra hänet risti, on tullut kosimaan meidän Tiltaa". "Ei niistä, Matti, mitään", sanoi emäntä, ja pyöritti päätänsä. "Etkö jo ole kuullut, kummoinenka valikoitsija hän on. Hän on käynyt jo Kepolan Kreetan luona, kosinut Kanalan Kaisaa, ja viimeksi yrittänyt Leskelän Leenaa; mutta ei vain yksikään heistä ole hänelle kelvannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät