Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Istu vielä tänne. Voi siitä on minusta niin pitkä aika, kun olen sinun kanssasi puhunut. Katso, minusta on se aika, jolloin en sinua näe, kuin iankaikkisuus ja kun sinä olet mennyt ! Voi muistatko sitä ensimmäistä kertaa, jolloin sinä olit täällä. Voi siitä ei ole kuin kuukausi ja mitä onkaan sillä ajalla tapahtunut. Kuinka elämä muuttuu pian. Se muuttuu niin pian.
Et mustasukkaisuudesta, sillä sinä et häntä rakastanut, vaan ylpeydestä. Tahdoit saada omaksesi goottien valtakunnan jaloimman miehen, kruunun lähimmän miespuolisen perijän. "Olit sen päättänyt ja saitkin sen aikaan, sillä isäsi ei voinut vastustaa ainoatakaan toivomustasi. Ja Eutarik unohti pian säälinsä silmäpuolta kohtaan, kun hänelle tarjottiin kauniin kuninkaantyttären käsi.
Siinä kerrot, että minä olin kadottanut sormuksen hansikkaaseen, että sinä olit jättänyt sen Holsteinin herttuattarelle ja tämä oli antanut sen kuninkaalle, sovitettuna medaljonkiin, jossa oli kuningatar Ulriika Eleonooran kuva. Et tiedä, sisareni, mitä olet tehnyt. Olet hukannut perheemme onnen ja tulevaisuuden! Ebba-kreivitär punastui kovin ja tarttui veljeään käteen.
Mutta nyt olit sinä poissa, me olimme täällä pelkkiä naisia, ja me tarvitsimme isää taikka veljeä. Sitten vasta, kun minä hänen opin tuntemaan, tuntui kuin olisi sinun kuvasi sydämessäni selventynyt."
Mitä pahaa nuo mustalais-raukatkin sulle tekivät, jotka pyysivät päästä katon alle ja saada ruokaa? Ei mitään mutta "mustalainen on mustalainen", sanoit sa, ja ulos heidän täytyi mennä. Oli kummallinen ilta tuo. Satoi rankasti ja tuuli kävi, hiukset olivat tuulen vallassa, mutta sinä olit saanut vertaisesi tuossa pitkässä, tummassa, mustatukkaisessa ja matala-otsaisessa miehessä.
Vaan sinä, tyttönen, Timanttipuikkonen, Hymyilet, naureksit. Työtäsi jaloa, Kuin tulipaloa, Ihaillen silmäilet. Olit onnellinen, äitini, Kehdossa kun nukkui poikasi: Paljon pojastasi uneksit, Paljon rukoilit ja toivotit. Onnellinen hänkin, poikasi, Poikavuosinaan kun juokseli, Jaksoi uskoa ja toivoa, Jaksoi riemuita.
... Juuri niinhän se on ja niinhän sen pitää olla. Maailma turvaa tavaraan Ja luottaa turhaan kunniaan, Ma Herraan Jumalaan, Ja uskon vahvast', että hän Mua auttaa aina hädässän'. ... Voi kuinka sekin oli oikein sanottu! Viel' olet yhtä väkevä Ja iäti aina pysyvä, Kuin alust' olit sä; Tee sielun' rikkaaks' sinussa. Niin pysyn aina rikkaana. ... Ei saa luottaa tavaraan.
Vaan miks' sun rinnallas mua vapisuttaa, Vaikk' ennen, sun puhuessa katsellessa, Elin enkeleiden autuudessa, Olit suudelmin mua tukehuttaa? Suutele mua! Muuten suutelen sua! Voi! kuink' on kylmänä huules! Kultani, kuules: Mihin lempesi jäi? Kuka multa sen vei? FAUST. Tule pois!
Jos olisit ollut siksi viisas, että olisit tullut tänne virsuissa ja sarkatakissa, niin ei olisi sinun tarvinnut puhua kauniisti. Olisimme uskoneet sinua ilmankin, ja siten olisit helpommin voinut vaania asematamme ja sitten luisua takaisin herrasi luo kielimään mitä olit nähnyt.
Tänä aamuna varhain herätessäni olin raskaalla mielellä. Olin nähnyt unta sinusta, että vielä olit pieni poika, vaan herättyäni muistin että niin pian olet minut jättävä ja mieleni kävi niin murheelliseksi, kuin jo olisit manalan majoihin muuttanut. Nousin vuoteeltani ja avasin ikkunan.
Päivän Sana
Muut Etsivät