Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Hän oli näette jo saanut tilaisuuden kysäistä Lotalta, oliko Anna ollut heillä yötä; johon Lotta oli antanut kieltävän vastauksen: hyvin pitkään aikaan hän ei ollut nähnyt Annaa, ei häntä tänne päästetty enää. "Olisikohan Anna paennut pois Hovilasta, kentiesi koko Tyynevedeltäkin", arveli Sivelin poismennessään. Tämä ajatus pahoitti häntä syvästi, mutta ainoasti Annan itsensä tähden.
"Olisikohan mahdotonta", tuumi Totila itsekseen, "saada sovinto säilymään ja leviämään yli koko maan? "Täytyykö noiden kansojen vihata toisiaan leppymättömästi? "Sovinto olisi hyväksi molemmille. "Olemmehan mekin rikkoneet kohdellessamme heitä vihollisina, voitettuina. "Heitä on kohdeltu epäluuloisesti eikä kunnioittavalla luottamuksella.
"Mikä se nimi on", kysyi kirjuri ruotsiksi, kääntyen majuriin päin, "olisikohan se Kristoffer?" jatkoi hän. Risto ymmärsi sen verran kysymystä että hän vastasi: "äitivainaja kyllä joskus kutsui leikillä minua Ristohveriksi". Majuri katsoi Ristoa terävästi silmiin ja kysyi: "Mikä oli äitisi nimi?" "Hanna", vastasi Risto. "Hanna! Hanna!" samasi majuri, hyvin hämmästyneenä.
Torpasta ei hän mitenkään minua saa, sillä minulla on elinkautinen kontrahti, vastasi Mikko tyyneesti. Kaapo väittää teillä senlaista ei olevan, virkkoi lautamies. On kuin onkin. Mikko meni kamariin, josta hetken perästä tuli takasin vaaleana ja lausui: Katri, nyt olemme hukassa. Kontrahti on poissa, eikä sitä löydy mistään. Olisikohan lapset saaneet sen käsiinsä. Katri vavahti.
Olisikohan kukaan voinut tuntea sinua istuessasi tuossa, silmät verisinä itkusta ja valvomisesta. Et puhu ainoatakaan sanaa kellekään ihmiselle, eikä kukaan tässä maailmassa olisi voinut sinua lohduttaa. Mutta sinä pääsit kuitenkin Jumalan luo ja sait voimaa ja lohdutusta.
Sitä uutta oppia. Eikö Liisa vielä ole siitä kuullut? LIISA. En eläissäni. Mitä uutta oppia se on? HELMI. Kun puhutaan henkien kanssa ja manataan niitä esille. LIISA. Ooho? Ihanko manataan esille? Olettekos nähnyt? HELMI. Enkä ole nähnyt. Mutta niin ne väittävät. LIISA. Ei tuo tok' liene totta. Ei ikinä. Tai olisikohan tuomiopäivä ehkä tulossa?
Vai olisikohan sitä Renqvistiläisten sisarusrakkautta, jota setä-ukko uskoo täydellä todella olevan olemassa heidän seuroissaan, vaikka ei sano sitä itse koskaan tunteneensa? Olipahan mitä oli, mut nyt se jo saa riittää minun osaltani, muutoin minusta tulee narri suora narri. Ei se kuitenkaan riittänyt.
Siitä kankaasta hän olisi saanut lapsillekin vaatteita. Muutamia kyynäriä ei se olisi mihinkään tuntunut. Olisi ottanut sen verran enemmän voittoa markkinoissa. Kangaspuita hänellä ei ollut itsellään. Soinisen emännältä oli aikonut ottaa lainaksi, hänellä kun tiesi olevan kahdet. Olisikohan tuo antanut? hän arveli nyt. Tekisipä mieleni mennä kysymään.
"Kyllähän ne ovat hyviä meidän lehmät kaikkikin; mutta erittäinkin ne syytinkiläisten. Olisikohan paljo kahdeksankymmentä markkaa?" "No, mutta äsken juuri tarjositte itse samoista minulle kahtakymmentä", sanoi rovasti. "Niin vaan, no olkoon menneeksi, viisikahdeksatta markkaa", tuumaili Asarias.
Nyt oli Maija pitkän tuokion ääneti, hiveli vaan hiljakseen kipeää paikkaa ja itsekseen myhäili, ikäänkuin houkutellakseen isäntääkin jotakin sanomaan hänen viimeisten sanojensa johdosta. Isäntä ei kuitenkaan mitään sanonut. Niin Maija punalti päätään ja kysyi: Olisikohan talossa kirvestä, jolla olisi hakattu ruumiin lautapuita tai mato tapettu, ja jota sitten ei olisi pajassa käytetty.
Päivän Sana
Muut Etsivät