Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Sentähden, että ne ovat niin ruskeat ja rumat", vastasin ujostelematta ja hiukan närkästyneenä, että hän pakotti minun itseni sitä ilmoittamaan. Hän kääntyi nauraen toisaalle ja minä rupesin jälleen kirjoittamaan mutta olipahan siinä nimessä liian monta kirjainta! Silloin aukeni ovi ja nuori herra astui kiireesti sisälle.
Mutta ihmiskunta, joka vastikään oli vapautunut, ei aavistanut mitään omasta kurjuudestaan. Jos maata, josta se sai leipänsä, oli lannotettu verelläkin hyvä vaan! Sittepähän se vastedes kantoi runsaamman hedelmän. Jos luodit ja pistimet olivatkin harventaneet ihmisten rivejä, mitäs siitä? Olipahan jälelle jääneillä enemmän tilaa ojennella käsivarsiaan.
Jota Kertulle ei ollut vielä ikinä ennen tapahtunut, ja jommoista hän oli yhden ainoan kerran nähnyt tehtävän, nimittäin kerran vapaaherrattaren luona. Kun kapteeni palasi vierasta saattamasta. Kerttu kohta jo eteisessä kysyi kiihkeästi: Kuka se oli? Ja nähtyään Kertun ihastuksesta punehtuneet kasvot kapteeni sanoi muka välinpitämättömästi: Olipahan vaan tullut töitäni hakemaan.
Olkoon kuitenkin kylliksi puhuttu luutnantin persoonasta, käykäämme hänen kertomukseensa. Olipahan kevät-aikaan silloin vielä aivan uudessa Nikolajevin kaupungissa Dnjepr-joen suulla. Herra Jergunovin, joka arvoltaan oli laivaston luutnantti, oli hallitus lähettänyt sinne, uskoen hänelle tärkeän toimen.
Mikä se oli? kysyi ruustinna sanomalehtensä takaa. Olipahan muuan kuulutus kirkkoon, vastasi rovasti. Miksei sitä lueta? kysyi ruustinna uudelleen. Mutta kun ei saanut vastausta ja lehdessä luettavat asiat kiinnittivät hänen huomiotaan, unohtui häneltä samassa asia. Voi, voi, huokasi hän hetken kuluttua, laskien lehden pöydälle, yhä vain niitä ikäviä asioita! Mikähän tästä viime lopuksi tullee?
Liisa jäi palava päre hampaissa rekeä penkomaan... Olipahan jäänyt jyviä säkin pohjaan ... eikö hän ollut jo lähtiessään sille sanonut, ettei tarvitse panna täyttä puolta tynnöriä. Mutta sen piti vaan saada puoli tynnöriä ... ei sanonut ilkiävänsä vähempää selässään makasiiniin kantaa.
Olipahan kuin ojan kaivua. Vaan sitä ei Matti uskonut. Puri huulensa yhteen eikä puhunut mitään. Kyllähän hänkin jotain tietää ... ettei sitä nyt niin vain narrina pidetä. Tietäähän hänkin nyt sen verran rautatiestä ja sen semmoisista, ettei niiden tekeminen kuitenkaan ojan kaivua ole.
Olipahan se kamarissa silloin, kun sinä söit viiliä ja potkasit rikki minun puu-Polleni, ja sitten raapasi äiti sitä käteen, niin että veri vuoti; ja sitten sanoi äiti kreiville: se on minun sisareni, sanoi hän. Ei äidillä ole mitään sisarta. Sillä välin oli Bertelsköldin onnistunut raivata naisilleen tie väkijoukon läpi.
En koko yönä enää saanut unta, tuntui siltä, että se kerran toteutuu ja uskon nytkin, että se kerran toteutuu, missä muodossa toteutuneekin. Minkälaista se sitten oli? Olipahan vain muutamanlaista. Se rautatie oli olevinaan ja juna tuolta Jonkereesta päin tulevinaan jyristen kuin julmin ukkosen ilma, niin että puut metsässä kaatuilivat sen voimasta.
Hänelle, joka on antanut minulle niin oivan tilaisuuden tahratun kunniani löytämiseen, olen velkapää osottamaan alamaisuutta ja kuuliaisuutta, ja olipahan kuinka tuskallista tahansa, on velka maksettava.
Päivän Sana
Muut Etsivät