United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olipahan mikä oli ... ei tainnut olla mikään ... saattoivat uniset korvat vain valehdella. Jussille tulee vilu paitahihasillaan, ja hän menee tupaan ja heitäikse vuoteelleen. Mutta tuskin on hän silmänsä ummistanut, kun koira kavahtaa pöydän alta ja töyttää ulos ja alkaa ulvoa. Samassa kuuluu avonaisesta ovesta kellon ääni entistä selvemmin.
Hän tahtoi välttämättä tietää, mitä asiaa Nehljudofilla oli upseerille, ja kuka hän oli; hän nähtävästi vainusi saalista eikä tahtonut sitä käsistään päästää. Nehljudof sanoi vaan, että olipahan erityinen asia, ja että hän kyllä kiittää, ja taas pyysi viemään lappua perille. Aliupseeri otti lapun ja nyykäyttäen päätään meni.
Olisipa silloin osannut paremmin eteensä katsoa ja ymmärtänyt ilkeän välkkeen pahasisuisen naisen silmissä! Mutta nyt siitä piti loppu tulla! Nyt totta tosiaan oli tullutkin kerrankin jo viimeinkin! Oli toki Jumala taivaassa... Vaan jo oli julma teko se! Jos olisi nukkunut ja sillä sijallaan tukehtunut? Vaan herättipähän, olipahan Antillakin varjelijansa!
Olipahan waan, ei pienen pieni, eikä suuren suuri, pieni yhteiskunnan jäsen pikkuinen wiidennellä wuodella olewa tyttönen oli juossut metsään ja sinne eksynyt. Sentähden soitettiin hätäkelloja ja hyppyytettiin arpakapulaa, sentähden meuhuttiin ja touhuttiin. Lapsen hakemista oli pitkitetty jo lähes pari wuorokautta, mutta turhaan.
Vallesmanni aikoi ensin vastata, mutta katsahti samassa Helenaan ja maltti. Olipahan eräs. Mutta minä luulen että neiti on todellakin ottanut tapauksen kovasti sydämmelleen. Ha ha , se on todellakin perin jokapäiväistä täällä ruukinmailla. Tuskin menee ainoatakaan pyhäpäivää ilman tappelua ja haavoja. Minä myönnän: tähän asti on pysytty ruukinmailla, eikä ole näin lähellä hovia uskallettu.
"Jäipä puheemme taanoin kesken. Suritko kauan äitiäsi?" "Itkin ensin monta päivää, mutta sitten muistin sen virren, mitä äiti vainaja niin mielellään aina oli laulanut, ja sitten en itkenyt enää." "Mikä se oli?" "Olipahan vaan Virsikirjasta virsi semmoinen." "Laulas, tyttöni, se." Tyttö katsahti minuun, arveli vähän ja lauloi sitten: "Hän tietää oikean avun-ajan, Hän toimittaa kaikk' parahin."
Eihän se mitenkään tuommoisessa maalimattomassa ajossa ... enempätänsä jaksa, mutta lähdetäänpäs kipperä-ajoon, niin siinä se hevonen nähdään Olipahan täytynyt kuvernöörinkin tässä tuonoin kysyä siltavoudilta, että kenen syöttiläs se on tuo, joka kävellä helkyttelee, niin että sapso laulaa... Niin oli kysynyt kuvernööri ... ja siltavouti oli sanonut, että sen se on Aholan Matin ... ja mun se on, vaikka paikalla kankaalla lyön..."
Kenenkähän lienee ollut vasikka ja mitähän sillä mahtoi olla tekemistä meidän saunassa? Ja kuinka se pääsi aidan läpi? Olipahan kenen tahansa, se pääsi vain. Se olisi päässyt, vaikka olisi ollut aikalehmä. Minä tiedän nyt jotain, jota muut eivät tiedä ja pidän sen omana tietonani.
"Tervetuloa nyt", lisäsi rouva ja kääntyi takaisin sinne, mistä tullutkin oli. Talossa tässä oli tapana pitää paljon palvelijattaria. Vielä yksi uusi poika oli tulematta. Samassa kun rouva pois meni, astuikin kyökin ovesta sisään solakka noin kaksikymmentä viisi vuotia nainen; tyttö ei ollut kaunis eikä ruma, olipahan vaan siltä väliltä.
Ja hänen editsensä aukeni tie taajassa väentungoksessa. Hänen olemuksensa oli teeskentelemätön. Olipahan niinkuin ainakin vanhus, joka tuntee kohta päättävänsä raskaan päivätyön. Mutta varmuus oli hänen esiintymisessään, joka ilmaisi selvää tuntoa siitä, että hän oli tuon ympäröivän väkijoukon voimakas hengen johtaja.