Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Joulu oli mennyt menojaan ja Lauri joululoman jälkeen lähtenyt takaisin kouluun. Elsa-serkku oli myöskin pienen sisarensa kanssa käynyt enonsa luona ja virkeällä mielellään tuonut iloa ja riemua syksyn aikana niin hiljaiseen Tuomarilaan. Hän oli kaikkein mielestä kuitenkin käynyt vähän hiljaisemmaksi kuin ennen, vaan olipahan jo kohta täysikasvanut tyttö.
Tikari oli hienointa ja parhainta tekoa sekin, pituudeltaan oli sen terä 10 tuumaa, pää kauneilla hopeakoristuksilla varustettuna. Olipahan siinäkin ase, joka oikein sydäntäni ilahutti; enpä nyt luullut pelkääväni ensi hädässä. Jospa vielä olisin uskaltanut mennä kylään, että olisin saanut ostaa hyvän kiväärin, arvelin, niin kyllähän sitten kelpaisi täällä aarniometsissä elellä.
Pappi alotti: »Pyhät veisatkaat kiitosta Herralle ja kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi. Sillä hänen vihansa viipyy silmänräpäyksen, ja hän ihastuu elämästä: »ehtoolla on itku, mutta aamulla ilo.» Hän ei ollut oppinut mies, tuo saarnaaja. Olipahan vaan, samoin kuin moni muu, sodan aikana tilapäisesti pantu papin virkaa hoitamaan. Mutta hän oli elänyt tuon kansan keskellä, jolle hän puhui.
Minä taas koetin näyttää toteen tehneeni oikein, ja omantuntoni mukaan minä varsinkin tein, olipahan sitten oikein tahi väärin. Pitkin matkaa me koettelimme sanoilla solmita toisiamme.
Silloin tuli virkahuoneeseen vanha nainen, ja Handolin meni kysymään hänen asiaansa. Olisi kuollut kirjoitettava. Lapsiko vai aikainen? Lapsi. Milloin se kuoli? Eilen aamulla heti synnyttyään. Ehdittiinkö panna hätäkasteeseen? Taisihan tuossa vielä henki olla, kun Otto-herra risti. Kenen oli lapsi? Olipahan muutaman yksinäisen tytön sen Kontolan pappilan entisen piika-Hetan. Onko isästä tietoa?
Naulasta sieppasi hän pienen nutun päälleen, sitaisi nahkaisen tuppivyön vyölleen ja meni hiljaa ulos. Tuon syrjäisen hevosta ei näkynyt kartanolla, mutta Elias arveli sen jossain olevan ja löysikin huoneiden takaa. Tämä piilotteleminen lisäsi epäluuloa. Hän ei voinut uskoa, että Laara oli tullut tuoneeksi luvatun pullon, meni kumminkin kaivelemaan reen nurkista ja olipahan.
Vaikkei tosin ollut niin hauskaa kuin ennen muinoin vapaudessa puhtaalla hiekalla, niin olipahan sentään tämäkin jotain. Puro kasvoi niityn läpi kulkiessa, ja tuntui mieltä ylentävältä näin tulla yhä enemmän merkitsemään ja voida sanoa »me» niin suuresta ruskeankeltaisesta vesimäärästä, jonka poikki piti heittää puu, jos mieli yli.
Elämäkerrallisia tietoja ja vuosilukuja niissä ei ollut, olipahan vain satakunta runosepustusta, jotka arvostelia olisi katsonut pyhimmäksi velvollisuudekseen tuleen viskata, ja sen lisäksi pari täpläkästä kirjettä, siinä kaikki. Mutta siihenpä se Alasen maisterin elämän historia toki mahtuikin! Nuorena oli hän ylioppilaaksi tullut ja hyvänpuoleisilla arvosanoilla.
Kaisasta se oli viisaasti sanottu. Hän ihastui Vataseen ja myönsi: »Kotihan se on aina koti köyhälläkin. Sinne se vain vetää, olipahan ihminen sitten ylhäinen tai alhainen. Ei se sillä väliä pidä!» Jussia sisutti yhä enemmän.
»Mitä saarnaaja käski rakastaa?« «Pirua«, ajatteli Kärmälä, joka vihoissaan oli kuullut kirkossa ahneudesta puhuttavan; mutta kuuluvasti sanoi hän: «Jumalaa, senhän jokainen tietää ennenkin«. «Saarna ei siis teidän mielestänne ollut hyvä?« «Olipahan tavallinen«, mumisi Kärmälä. Kirkkomaalla. Johannes oli jäänyt kirkkomaalle seisomaan väen joukkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät