United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Joko me olemme kauan olleet teillä?" kysyi sairas syötyänsä. "Neljä wuorokautta." "Neljä wuorokautta?!" "Niin." "Ilmankos minä näinkin niin paljon ja niin merkillistä unta", sanoi sairas. "Niin. Sepä olisikin soma tietää, mitä te tunsitte tuolla hirmuisella ajalla.
Näiden syiden, jos mahdollinen, häwitettyä ja lääkärin kaipuussa, annetaan wäli=ajalla lapselle oksetinta ja purku=aineita, jonka jälkeen, sitten kun kieli on puhtaampi, 9 wuorokautta perätysten watsaa ja sen alapuolta woidellaan elttawoiteella illoin aamuin, talwisaikana walkian edessä, jonka ohessa ulostawia aineita joka toinen päiwä annetaan.
Toiset kaksi wuorokautta kului wielä, ennenkun entinen Linnalan emäntä tuli aiwan oikealle toimellensa. Hän tirkisteli ympärillensä, mutta ei woinut käsittää, missä hän oli, sillä ei hän ollut koskaan alentunut niin alas, että olisi käynyt Taustan torpassa. Nyt tuli juuri Matti huoneesen ja sairas tunsi hänessä entisen renkinsä.
Olipahan waan, ei pienen pieni, eikä suuren suuri, pieni yhteiskunnan jäsen pikkuinen wiidennellä wuodella olewa tyttönen oli juossut metsään ja sinne eksynyt. Sentähden soitettiin hätäkelloja ja hyppyytettiin arpakapulaa, sentähden meuhuttiin ja touhuttiin. Lapsen hakemista oli pitkitetty jo lähes pari wuorokautta, mutta turhaan.
Hänen määräämiään lääkkeitä ja neuwoja ruwettiin suurimmalla huolella wiljelemään ja seuraamaan. Monta wuorokautta ei kulunut ennenkuin hawaittiin ankaran taudin helpoittawan.
Näissä kömpelöissä aluksissa oltiin kokonaan tuulten ja aaltoin mieliwallan alla; matka saattoi, jos wastatuuli sattui tai myrsky pakoitti jonkun saaren suojaan menemään, monta wuorokautta, jopa pari wiikkoakin kestää. Ruoasta ei ottanut laiwuri koskaan wastatakseen; siitä saiwat matkustajat itse pitää huolta miten tahtoiwat ja taisiwat.
Jos hän sattuu jotain kuulemaan Sakarista, tulee hän silloin erinomaisen pahalle tuulelle", selitti eukko. Silmänräpäyksessä selweni minulle asia ja minä sanoin puoli=ääneen: "minä olen nähnyt hänet ja puhutellut häntä." I n pitäjässä, Pohjois-Sawossa, soiwat kirkon kellot melkein lakkaamatta; ne owat tehneet sitä kohta ummelleen kaksi wuorokautta. Se oli oikein hätäkellon soittoa.
Ei ollut monta wuorokautta wäliä, ennenkuin kuulin hänen ikäänkuin itseksensä tuskallisesti lausuwan: 'woi, mihin minun piti joutua. Se ääni, se lause käwi sydämeeni kipeämmästi kuin puukon pisto. Woi, woi! se särki sydämeni. Minä wapisin, minä horjuin; minulla ei ollut ainoatakaan sanaa antaa wastaukseksi minä en kyennyt siihen.
Sairasten hengitys alkoi käydä helpommin, mutta puhetta, tuntoa ja ymmärrystä ei heillä wielä ollut. Kun hierojat hawaitsiwat, että heidän tilansa oli jotakin parempi, heittiwät he sairaat rauhaan ja paniwat itse wähäksi aikaa lewähtämään. Kaksi wuorokautta oli nyt siitä kulunut, kun sairaat päästiwät nuot, ennen kerrotut sekawat sanat ja siten osoittiwat heikkoa todellista elon merkkiä.