Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Isäntäkin tuli pirttiin ja kun hän huomasi Pirjon makaavan penkillä, kasvot alas käännettynä, kysyi hän: Olikos Pirjokin saunan sammutuksessa? Pitkään haukotellen vastasi akka: Mitäpä minäkään olen velkapää kenellekään hyvää tekemään, eipä minullekaan kohtuutta tehdä. Kaikkihan minua pilkkaavat, yksin kolmikylki koiratkin.
Vaan vaikeiksi tunsi hän nuoren miehen ikävät illat ja apeat aamut. Hänen hengessänsä tuli eläväksi ijankaikkinen totuus, joka vakuuttaa, ett'ei ihmisen ole hyvä yksinänsä olla ainakaan ei naimattoman. Hän tunsi huoneensa aina niin kylmäksi, vaikka sitä kuinka lämmitti, ell'ei juuri oikein tuntuvasti nojannut muuriin vaan olikos sekään sitä lämmintä, jota ihmisen vasen puoli kaipaa!
»Niinkö ? Olikos sen hullusti käynyt?» »Ei, ei mitään semmoista. Se vaan oli niin kiintynyt poikaan siihen herraan, jonka kanssa silloin istui ja poika jätti.» Miehet istuivat vaiti. Olavin rinta jyskytti niin, että hän pelkäsi syrjäistenkin kuulevan. Silmät räpähtivät tuon tuostakin ja hän tuijotti huulet lujasti yhteenpuristettuina ja syvä ryppy kulmien välissä tuleen.
Ja olikos ihme, että me molemmat, niin Eeva kuin minä, huusimme täyttä kitaa hädissämme? EENOKKI. Ei mikään ihme, mutta sepä ihme, ettäs seisot vielä tässä ja kertoilee tätä keikahusretkeäs. Kiitä, ettes makaa ojassa tallukset taivasta kohden. AAPELI. Onni suojeli minua.
Ja hän pudotti ruumiin virran syvimpään kohtaan, ja sinne se katosi jäljettömiin. Kolmen päivän perästä neljä muskettisoturia saapuivat Pariisiin; he eivät olleet viipyneet yli lomaluvan, ja samana iltana kuin he tulivat, menivät he tavalliselle tervehdyskäynnille herra de Tréville'n luokse. No, hyvät herrani, kysyi tuo uljas kapteeni, olikos teillä paljo huvia retkellänne?
Oli se sitten ollut tuolla Hämeenlinnankin tien varrella muijinensa asuntoa. Olikos se Himmeliini sama mies, kysyin minä. Sama lurjus, vahvisti Matti ja lisäsi, nyt se kuuluu taas olevan jo meidän pitäjässä. Vanhasta vihastako se siis hevosenne maalasi, tutkasin minä. Niin kai, se oli olevinaan kiusaa. Surkutellen täytyy nauraa noin typerää halpamielisyyttä.
Tännehän te aina tulette, kun teidän tulee siellä ikävä ... ja siellä teidän onkin melkein aina ikävä. Olikos se nätti?» kysyy hän silmää iskien. »Nättipä tietenkin melkein yhtä nätti kuin te...» »Pyh!» Tyttö purskahti nauramaan. »Antoikos se edes suukkoa?» »Ei ei, ei sinnepäinkään!» »Ja sitte te nipistitte jotakin toista tyttöä poskesta ja saitte rukkaset?» »Ihme, millainen arvaaja te olette!
Tule tänne, Halli, tule! sanoin minä ojentaen käteni Hallille, joka makasi huoneen etäisimmässä nurkassa, tarkkaavasti minua katsellen. Tule tänne, Halli-parka, ja sovitaan pois! Kas niin, kas niin! Olikos isäntäsi paha? Olipa kyllä, hyvin häjy olikin. Mutta nyt se on kaikki sovittu, eikö niin, poikaseni? Ja Halli oli aivan katkaista selkänsä ja repiä minut palasiksi iloansa osottaessaan.
Minä nostan lakkia, ja silloin se nostaa kerran silmänsä ja nyökäyttää päätään. Ja se tekee minuun niin kummallisen vaikutuksen, että minä käännyn ympäri ja jään katselemaan hänen jälkeensä. »Olikos se nuori?» »Nuori, nuori liekkö ollut vielä kahtakymmentä. Ja minä katselen ja katselen, kunnes se katoo puiden sekaan. No nyt minä ymmärrän! ajattelen minä.
Eihän tuommoista enkelin sielua saata kiduttaa, kun äiti on kuolemaisillaan. Muut tekevät niin, että jättävät pienokaisen, eivät ruoki sitä, johon se sitten kuihtuu, mutta minä ajattelin että parempi on kun vähän puuhaan ja lähetän sen kasvatuslaitokseen. Kun rahojakin oli, niin toimitimme sen sinne. Olikos numeroa? Oli numerokin, mutta lapsi kuoli samassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät