United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen pitänyt liian paljon huveista, ollut itsepäinen ja laiminlyönyt kotimme. Mutta tästedes tahdon koettaa tehdä parannuksen. Sanokaa herra tohtori, ettekö siis enää ole vihainen minulle? Oletteko antaneet anteeksi? VARRO. Aikaa sitte. Mutta rangaistukseksi siitä että käskitte ulos ovesta, saatte pitää minut täällä koko illan. LIINA. Minä käsken Katrin sytyttämään lampun. VARRO. Ei tarvitse!
Ennenkuin ehdin kysymyksiäni kertomaan, oli hän kadonnut. Vähän ajan perästä kannettiin sisään kaksi höyryyvää vadillista "chupaa" ynnä kahvikuppia. Mieheni söivät halukkaasti, mutta minä jaksoin ainoastaan niellä alas muutamia pisaria kahvia; niin kovasti olin väsynyt ja mieleltäni liikutettu. Minä istuin kyyrylläni valkean edessä, kun hän taas astui sisään. "Oletteko syöneet?"
Oletteko päässyt kenenkään kanssarikollisen jäljille? En vielä ... mutta minä toivon pääseväni perille kaikesta. Missä kreivi Lejonborg nyt on? Kaupungintalossa. Kaupungintalossako, sanotte! huudahti kreivi V. synkistyneenä. Niin, missä hän muualla olisi? kysyi poliisimestari kummastuneena. Eikö olisi vielä nykyisin ollut tarpeeksi pitää häntä vartioituna omissa huoneissaan?
Isäntä toi tuolit Minettelle ja Frankille ja niin istuivat he sitten vartoen kuolevaisen vieressä. "Onko hän kauan ollut kipeänä?" kysyi Minette. "Lähemmäksi viisi viikkoa, aina tuosta suuresta tulipalosta saakka. Kodittomuus, puute ja mielen-liikutukset tuottivat häneen kuume-taudin". "Oletteko te sukua hänelle?" "En ole.
RENNE. Nyt kuulet, Helmi ! HELMI. Junkkari, sinä! Mitä hiidessä? Johan te olette tullut alas uunilta? LEHTORI VIRTALA. Ahaa ROUVA TALLQVIST. Mitä? Mitä? Oletteko kujeillut kanssamme? NEITI T
Pääasiahan on se, ettei palvelusväki olisi voinut tietää rahoista, jollei Maslova olisi ollut heidän kanssaan samassa liitossa, sanoi juutalainen puotipalvelija. Oletteko siis sitä mieltä, että hän on varastanut, kysyi joku valamiehistä. En usko tässä maailmassa, huusi hyvänluontoinen kauppias: vaan tuo punasilmäinen retkale on opettanut. Kaikki ne ovat yhtä hyviä, sanoi översti.
Elä hylkää rakkauttasi häneen eläkä pyri pääsemään siitä eroon, vaikka täytyisikin ollaksesi erossa hänestä. Se on kyllä vaikeata vielä sinun iälläsi...." "Oletteko tekin semmoista kokenut?" "Lienenhän yhtä ja toista minäkin, vaikka olen nyt tämmöinen en puhuisi, jos en tietäisi.
Oletteko milloinkaan tuntenut miestä, jolla on ollut kova onni rakkaudessa ja joka on näyttänyt vähemmän suruiselta päästyänsä puddingin ääreen?" "Noh! Mutta te osaatte hyvin veistä ja kahvelia hallita se täytyy myöntää." Tässä arentimies kääntyi ja katseli tutkivaisesti Kenelmiä. Sen jälkeen hän suuremmalla kunnioituksella lisäsi: "Tiedättekö mitä, te saatatte minua hämille." "Se on mahdollista.
"Oletteko löytäneet korvarenkaanne?" "Olen kyllä ne löytänyt!" vastasi rouva rumasti nauraen. "Oman piironkini laatikosta, hyvä matami! Mutta eihän niitä erehdyksiä voi välttää... Ikävää kuitenkin... Ette tietysti voi ymmärtää, miltä 'paremmasta' ihmisestä tuntuu, kun on näin menetellyt... No, onhan asia nyt lopussa ... koetamme unhottaa sen, hyvä matami, se on parasta meille molemmille.
"Ettekö sitä käsitä? Vastatkaa minulle suoraan: Ettekö milloinkaan ole tavannut miestä, joka on katunut sitä että hän on nainut?" "Olen kyllä; hyvin usein." "Hyvä, miettikää ja vastatkaa yhtä vakaasti: Oletteko milloinkaan kohdannut miestä, joka on katunut ettei hän ole mennyt naimisiin?" Pastori mietti, ja oli vaiti.