Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kas niin, oletko nyt tyydytetty? SIIRI. Siiri tahtoo lukea sen. TUURE. Sitä sinä et saa. SIIRI. Enkö saa? Sinulla on siis salaisuuksia? TUURE. No niin, kuten tahdot. Voihan olla mahdollista. SIIRI. Salaisuuksia, sinulla! Ja äsken tyrkkäsit sinä minut luotasi, ja sitten kaikki muu . Ei, se ei voi olla mahdollista. TUURE. Kas niin, Siiri.
HOFFMANN. Paikallansa, Sen minä kyllä tiedän että se paikallansa tykyttää, mutta kuinka taajaan, ja missä järjestyksessä, sitä minä tahdon tietää. RIIKKA. Ompa ihme jos ei se kulkutauti ole jo sinussakin. Olethan sinä aivan lapsellinen. HOFFMANN. Sinuun se on tarttunut, Sinussa se on täydessä mitassa ja se pitää aikanansa parantaa. Kätesi tänne! RIIKKA. Mutta oletko sinä aivan järjiltäsi?
Koska ABC on yhtäkylkinen kolmio, ja kaikki sivut yhtäkylkisessä kolmiossa ovat yhtä suuret... *Bas*. Vai niin. Kyllä sinä itse olet yhtäkylkinen kolmio, ja samanlaisia te näytte olevan kaikki tyyni. Todista, Friman! Sinä olet aina ennen ollut sukkela poika, vaikka nyt viime aikoina olet saanut kaikenlaisia hullutuksia päähäsi. *Friman*. Minä en osaa läksyä. *Bas*. Mitä uskallat..? Oletko sairas?
No, nyt minä Lyyli. Oletko sinä jo tiennyt siitä? Aina. Tavallaan. Lyyli. Olet ehkä lukenut kertomukseni Päivälehdessä kolme viikkoa sitten? Mitä sinä siitä pidit? Aina. Josko olen lukenut? Sinun kirjoituksesi ovat siis painetutkin? Lyyli. Onhan ne. Aina. No, katsos vaan! Minä onnittelen! Lyyli. Kiitos! Se oli vaan tuommoinen pikkunen pätkä, stemninkikuvaus vaan.
Hän ojensi minulle karkean kätensä, jota minä sydämellisesti puristin. "Ja kuinka vanhaksi, prinsessani, olet nyt tullut?" kysyi hän huolellisesti karttaen onnen toivottamisen. Minä nauroin. "Oletko sen taas unhottanut? Kuuntele nyt tarkoin, mikä seuraa kuudettatoista?" "Seitsemäntoista mitä? Seitsemäntoista vuotta... Mutta sehän ei ole totta ... tuommoinen pikku lapsi kuin olet! Se ei ole totta!"
Uteliaana oli Sakari kysellyt mieheltä, missä ne kuusi päätä ovat. »Piilossa», oli mies vastannut. Sakari oli kokenut aivan salavihkaa vaania, että näkisi ne päät, kun mies ne piilosta ottaa ja niin oli heistä tullut hyvät ystävykset. »Oletko sinä hullu?» kyseli nyt Sakari mieheltä kopissa. »En. Oletkos sinä?» »En», kielsi Sakari ja ilmoitti: »Minä olen liika viisas.»
Ei osattu tulla pyytämäänkään, eikä kukaan tullut kysymään, että oletko mitä vailla, että puuttuuko mitä ... vaan silloin piti tulla, kun ne karhut siihen viimeiseen vimmaansa nousivat ja alkoivat aivan ihmeitään tehdä ... niin silloin sanoi eukko, että nyt ei auta muu kuin mene viemään sanaa, että tulevat auttamaan. Enhän minä ... kukas sinne?
Mutta silloinkin puhuivat he vain hiljaa ja kului pitkältä aikaa jokaisen kysymyksen ja vastauksen välillä. Rouva katsoi harvoin ylös; hän istui ja piirusteli päivänvarjollaan lattiaa. "Ja oletko nyt oikein onnellinen, Reetta?" "Olen", sanoi Reetta suoraan ja hymyili. "Mutta entä miehesi?" "Marttiko?" "Niin, minä tarkoitan, rakastatko sinä häntä nyt?"
»Katsohan, Jörgen, lyhyesti sanoen, sinä voit säästää minulta monta huolta, jos nyt lainaat minulle viisitoistatuhatta kruunua yhdeksi vuodeksi, sillä ehdolla että saati maksaa ne takaisin vähitellen. Sinullahan on rahaa viljalti.» »Heti paikalla; olisit sen voinut sanoa jo tuossa salaperäisessä kirjelapussasikin.» »Oletko hullu!
Mutta oletko muuten vielä samanlainen kuin ennen? Sinä katselet minua niin lempeästi ja ystävällisesti ja sinun kirkkaat silmäsi vakauttavat minulle, ettet ole unhottanut taalalaista tyttöäsi. YRJ
Päivän Sana
Muut Etsivät