Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ja hänen silmänsä? Liekuttavat syvällä päässä kuin kutsuva kotiliesi. Ja hänen kutrinsa? Ei, nyt en minä tahdo enää puhua hänestä mitään. Puhukaamme nyt sinusta! Katsopas! Sinä olet jo nyt häneen rakastunut. Armaani, oletko mustasukkainen? Hänelle? Jokaiselle, joka vain sinua lähestyy. Jokaiselle, joka vain saa viettää hetkenkin sinun seurassasi. Luotatko niin vähän minuun?
Olenko minä sellainen kuin sinä, joka annat miesten solvata itseäsi. Sinä luulet, ett'ei kukaan tahdo elää toisin kuin sinä. Oletko sinäkin yksi Herran ihme.
Toinen kerros pistäytyi ensimäistä enemmän kadulle päin, kolmas ja neljäs vielä enemmän kuin toinen. Koko rakennus vanhanaikuisine veistokoristuksineen, kaksine paksuine pylväineen, jyrkkine tiilikattoinen ja ullakosta esiin pistäytyvine vintturineen oli suuren, kyttyräisen linnun näköinen. Asja! huusi Gagin: oletko siellä?
Samassa kuului kadulta lapsen itkevä ääni, joka huusi: »Voi äiti, minun on vilu! On niin kovasti vilu!» Paavo katsoi vakavin silmin Hiljaan, lausuen: »Hilja, sinun kasvattiäitisi on rikas, ja sinä saat häneltä, mitä ikinä tahdot. Oletko muistanut pyytää köyhille apua, ja oletko käynyt heitä auttamassa?»
Margareetta, hän ei ole nähnyt minua pitkään aikaan, kuka tietää, kun hän nyt tulee, jos enään minua lempiikään. Hän, kaikesta niin rikas, ja minä, niin yksinkertainen, niin köyhä, metsän kukkainen kasvanut sodan ja hautojen keskellä." "Entäs sinä, Sesilia, oletko sinä varma siitä, että se kuva, jota muistosi on säilyttänyt, on sama Kaarle, jonka sinä huomenna saat nähdä?"
Mutta nyt sitä oli myöhäistä muuttaa. Runeberg tuli, ja hänen ensimmäiset sanansa olivat: »Oletko sinä yksin?» »Olen.» »Ja taas sulki hän minut syliinsä ja painoi suudelman toisensa jälkeen huulilleni. Olisinpa silloin voinut kuolla! Mutta minä elin, tunsin, kärsin, kesken kaikkea autuaallisuuttani.»
Hän antoi ystävälleen hetkisen tyyntymisaikaa ja esitti sitten kysymyksen, joka oli hänen sydäntään lähinnä. »Oletko sattunut milloinkaan tapaamaan erästä hänen tuttavaansa, erästä Hydeä?» kysyi hän. »Hyde ? Hyde? Ei, en ole milloinkaan kuullut puhuttavan hänestä. On kai ollut minun jälkeeni.»
Hän joutui hirveän kauhun valtaan, tuskan, johon verrattuna kaikki hänen entiset murheensa olivat mitättömät. "Villiam, oletko sairas? Herra Jumala, Villiam, sano minulle!" Villiam nousi seisaalleen. "Minä en ole vähääkään sairas; suokoon Jumala, ettei minua mikään muu kuin se vaivaisi, vaan se on pahempaa.
Heti kun se on tullut valmiiksi, olen minä aikonut sinne tarjoutua. OLAVI: Ja peittää huntuun kultaiset suortuvasi? Oletko tarkoin miettinyt, mitä aiot tehdä, Elina? Kenties vielä kerran kadut päätöstäsi? ELINA: En. Minulla ei ole mitään iloa elämästä. Eikä kukaan kaipaa minua. Minä olen niin tarpeeton kaikkialla. OLAVI: Isäsi tarvitsee sinua kuitenkin, Elina?
Ne vetäytyivät kireämmälle ja rupesivat tähtäämään. "Oletko sinä siellä", ähkyi hän. "Kyllä, äiti, mutta älkää pelätkö minua", virkkoi Bård niin lempeästi ja tyynesti kuin taisi. Gunhilda pyyhki silmiään, pudisti päätänsä, laskeutui rahille istumaan ja rupesi kiivaasti itkemään. Anna istui hänen vieressään, hyväillen silittäen hänen päätään ja poskiaan sekä itkien hänen kanssaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät