Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Täälläkö sinä oletkin, Johanna? Ei teidän mitään tarvitsekaan ymmärtää ... eikä liioin nähdäkään ... mutta jotain te sentään saatte kuulla ... jotain hyvin ihmeellistä.
Mutta Arnold ei häntä kuullut. Verner, mistä hakija sinut löysi, kun näin pian jouduit kotiin, kuule, mistä? Mikä hakija? huudahti Arnold vihdoin kiihtyneenä. Minähän lähetin sinua noutamaan ja ilmoittamaan... Minua noutamaan? Niin, ja ilm... Sinä siis vakoilet minua, huusi Arnold, siksipä oletkin taas noin kylmäkiskoinen kohtaani.
Mutta kenelle? Kuka ymmärtäisi? Ainoa olisi täti Smarin! Ainoa! Hyvä Jumala, kun hänellä oli ikävä häntä. Hän sai täti Smarinilta kirjeen. Siitä jäi hänen mieleensä vain, että konsulinna Holma kaikkineen oli muuttanut Helsinkiin. Siinä nyt hänen viimeinenkin toivonsa! Mitä oli hän toivonut? Hänen silmissään oli ollut täti Holma, joka oli katsonut häneen sanoen: Sellainenko sinä oletkin!
Sankari Sääksmäen vienojen vesien, mestari menneiden, kauniiden kesien, muinahisuuden, Suomenkin uuden! Niin, Ville Vallgren! Aatoksemme lentää nyt päiviin, joita tuskin muistat sa. Elämä vierii, elonhetket entää, mut sama lienet ollut poikana, Sinä ikuinen poika ja laps, vaikk' oletkin valkeahaps. Hän meist' on ehjin!
Wähitellen oppiwat Kämäläiset tekemään työtä, niin että woiwat sen turwin niukasti henkensä elättää, mutta poissa oli nyt herraselämä. Ystäwäni, kuka ikänä wielä oletkin! Lienet sitten ylhäinen tai alhainen, rikas taikka köyhä: waro ettei walhetorni pääse sinua opettamaan.
Ka, valveillahan sinä oletkin. Valveilla. Tiedätkös, kyllä tästä hyvä tulee. Mutta paljon siinä on työtä. Olisit antanut olla. Ei tässä niinkään. Pian minä tämän saan. Ja sitten sinä olet nättinä tänä päivänä. Hm... Anni sihtaili lankaa neulan silmään. Selma katseli häntä.
KULLERVO. Näen kyynelvirrassasi, Kera sun surusi vuoksen, Vuotavan omat suruni. Noin oletkin kiehtovaisin. Surunkaunis mun suloni. Likemmäksi sun likistän. Taas vapiset, tyttö riepu.
Eihän sinulla niitä olekaan! Kuinka minä niitä nyt käteeni? Minkä tähden et ... järvellä tuulee niin kylmästi avonaiseen hihaan ... vaan ehkä sinä oletkin salongissa ... olekin vaan salongissa, Antti! Kyllä, kyllä! Miksi sinä, Antti, olet niin kärsimätön? sanoi äiti vähän loukkaantuneena.
Sinä oletkin ainoa nainen, joka koskaan on vaikuttanut aistillisesti minuun, virkahti Johannes ikäänkuin puolustuksekseen. Ja sinä ainoa mies, vastasi Liisa silmänräpäyksessä. Sinulla on ollut niin paljon miehiä, uskalsi Johannes huomauttaa. Juuri siksi minä olen heidän suhteensa niin palovakuutettu. Minunkin suhteeni? En.
Sinä mutkailet etkä ole suora kuten ennen mitä tuo nyt tietää?» »Hyvänen aika, kuinka nyt oletkin kiivas! Enhän minä vielä joutunut muuta kuin puheen alkuun, kun jo puutut sanoihini. Minä aioin vain kertoa, että Jussila kävi täällä eilen, ja äitini tahtoo pakottaa minua menemään hänelle emännäksi, mutta sitä en tee » »Entä isäsi, mitä hän sanoo?» »Hän on minun puolellani.» »No mitä siis itket?
Päivän Sana
Muut Etsivät