Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Enhän minä tahdo sinulle mitään pahaa. Minä en yöllä istunut puussa. Mutta minä pelkäsin kuolevani niin kovasti minun oli ikävä, kun sinä et tullutkaan!... Tyttökö tehnyt hänelle kiusaa? Voi Jumala, änkytti Adelsvärd mitä minä olenkaan tehnyt kuinka minä olen raskinut ... minä en saa katsoa sinuun etkä sinä enää koskaan saa minua nähdä ... minähän teen vain pahaa niille, joista pidän.
"Kuinka olenkaan ikävöinyt sinua Gabrielle", sanoi hän matalalla äänellä, "enkä huoli koettaa kuvata, miltä minusta tuntuu saadessani taasen nähdä sinut, mutta mieltäni pahoittaa suuresti se, että sinun täytyy tavata minut tässä tilassa, ... näin toivottomasti sairaana.
Minä kunnioitan häntä; minä ihmettelen hänen hyviä omaisuuksiaan; mutta, vaikkapa hän olisikin ainoa nainen maailmassa ja minä olisin paljo nuorempi mies kuin olenkaan, en kuitenkaan koskaan aikoisi pyytää häntä vaimokseni". Hän purskahti äkkiä kovaan teeskenneltyyn nauruun. "En, en, herra Silas, en minä sitä tarkoita, en laisinkaan sitä tarkoita!"
"Kuinka sokea olenkaan ollut!" "Asian kulku on luullakseni seuraava: tämä Josef Harrison tuli ulkoministeriön huoneeseen Charles Streetille vievän oven kautta, ja koska hän tunsi paikan, meni hän suoraan huoneeseenne heti teidän lähdettyä sieltä. Huomattuaan sen tyhjäksi, soitti hän heti kelloa, mutta näki samassa silmänräpäyksessä pöydällä olevan paperin.
Ja eräänä toisena päivänä, 15 p:nä kesäkuuta: »Täällä maalla luen mieluimmin hänen kirjeitään. Ja kuinka monta kertaa olenkaan lukenut nuo hänen sydämensä tunnustukset. Saan nähdä hänet ainoastaan muiston silmin, muiston harson läpi. Missä mahtanee hän nyt olla ja mitkä ajatukset asunevat nyt hänen rinnassaan?»
Kuinka olenkaan tarvinnut taistella voittaakseni halut, turhuuden ja itseviisauden ja antaakseni paremmalle oikeudelle ja vakuutukselle sijaa, luopuakseni ennakkoluuloistani toisten eduksi, uhratakseni kaikki ja nurisematta antaakseni takaisin Jumalalle rakkahimman, minkä maailmassa olen omistanut!
Usein olet sanonut minulle, että äitisi kuolemaansa saakka pysyi tulisella innolla katoliselle uskolle uskollisena. Mutta sinä sinä olet hänen opistaan omistanut ainoastaan neitsyen kuvan. Lodoiska! keskeytti hänet Bernhard vielä kerran, puhukaamme ennemmin sinusta. Kuinka suuressa kiitollisuuden velassa olenkaan sinulle!
Mitä sanomatonta kurjuutta olenkaan sinulle tuottanut, ja siitä huolimatta, huolten ja tuskien riuduttamanakin rakastat minua vielä, sinä uskollinen, hyvä sydän. Kuinka jaloja ihmiset sentään saattavatkaan olla!»
Kuinka olenkaan saanut kurittaa itseäni, oppiakseni vaan niinkin yksinkertaista asiaa, kuin että tervehtiä kaikkia samalla tavalla! On oikein pitänyt tarkata ja vakoilla itseäni, huomatakseni, enkö missään suhteessa ottanut huomioon ihmisten erilaisia elämänehtoja ja kuinka monasti teinkään surullisia kokemuksia itseni suhteen!
Tällä hetkellä, jatkoi viimemainittu, minulla ei ole sydäntä torua teitä sen johdosta, että olette antanut meidän täällä Gunilholmassa niin kauan turhaan odottaa tuloanne. Miten olenkaan ansainnut näin suurta ystävällisyyttä? kysyi lääkäri. Teidän kuvanne väikkyy usein silmissäni, sanoi kaunis emäntä. Minunko kuvani? huudahti lääkäri.
Päivän Sana
Muut Etsivät