Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Ja loppumattomat pilvet kuin rievut kosteat niin matalalla ja verkalleen puunlatvasta toiseen kulkee. Sadat märjät kynnökset välkkyy. Ja oja on vettä täys. Ei ihmistä näy ei kuulu. Kaik' veräjät puretut on. Vain aitojen aukot tyhjinä kuin katkenneina katsoo. Lato harmaja yksin valvoo yhä keskellä niittyjen kuin vartija ankarin, lempein ja lahjomattomin. Ja metsiköt hopeassa ui.
Se joki tai virta tai oja miksi hänet tahtoo sanoa jossa Korkeakoski on, kulkee pitkin matkaa sangen syvän ja jyrkkä-äyräisen haudan pohjaa. Kosken kohina kuuluu, tarkkaan ottaen, vajaan kilometrin päähän, eikä sen lähellä heikosta puhelusta saa selvää. Ja nyt sitä sitte ollaan Korkeallakoskella. Suurella vauhdilla syöksyy vesi kallion kielekkeeltä alas kivikkorinnettä synkkään syvyyteen.
Se oli vihastumisen puna tuon hävittömän vastauksen tähden, mutta hän näkyi olevan luontonsa herra, sillä pian katosi tuo vihastumisen puna hänen kasvoistansa ja hän sanoi tyynesti: "Onhan oja yhtä hyvin teidän kuin meidänkin, sillä peltomme on aivan rajatusten". "Oli mitä oli, mutta minä en kaiva sitä ojaa kyynärääkään", sanoi toinen itsepintaisesti.
Mutta matkalla väsyivät hänen jalkansa, ja oja otti hänet rakkaalla syleilyllä helmaansa, missä hän veti sitkeätä unta seuraavaan aamuun asti. Kotia tultuansa sai hän isältään ankaria nuhteita ja hoiperteli sanaakaan vastaan sanomatta työlle. Emo Anna rukoili isää siksi kun tämä heitti murisemisen, ja päivällis-aikana meni kaikki taas vanhaa menoansa.
Se johtui Iisakille mieleen, ja raskas tunne painoi hänen sydäntään. Väkeä oli karttunut yhä lisää, ja rivakasti jatkettiin sammutustoimia. Ennen iltaa oli tulen voima saatu rajoitetuksi ja syvä oja kaivetuksi palaneen alan ympärille. Yöksi jätettiin vartijoita palopaikalle. Mutta nuottaniemeläiset palasivat kotiin. Juhania kuljetti kaksi miestä. Hänen raivonsa oli loppunut.
Onnellisemmin se kuitenkin kävi, kuin ensin näytti, sillä hän sai vain kovan täräyksen ja muutamia mitättömiä raamuja. Neljä pitkää tuntia ratsastimme hiljakseen tätä autiota tietä, joka ei voi herättää montakaan raamatullista muistoa matkustavaisen mieleen. Ainoastaan yksi tässä mainittakoon, Krith'in oja, joka jäi oikealle puolen meistä. Tämä oja on tuttu prof. Eliaan historiasta.
Taas oli ruispelto vastassani ja oja, joka vei suoraan aitan taa. Laskeeko hän minut sisään, avaako ovensa, antaako istua vuoteessa viereen, salliiko suudella, uskooko, että häntä rakastan... Ei sieltä kuulunut risahdustakaan, ei aitasta eikä pihamaalta päin. Lehmän kello kalahti; ne olivat tuossa vähän matkan päässä pellolla, vaikkei niistä usman läpi erottanut muuta kuin haamut.
Se kulkee parhaillaan kellastumassa olevaa ruispellon piennarta. Pellon ojassa virtaa vastaamme huimaavaa vauhtia lähdekirkasta vettä, joka on siihen johdettu jostakin ylempää alppikoskesta, minkä kumea kohina alinomaa kuuluu korviimme. Tämä oja, joka kulkee talosta taloon, antaa kylälle sen erikoisen luonteen. Se on monessa suhteessa sen valtasuoni, sen voiman ja varallisuuden lähde.
Molempain miesten lapiot kilahtelivat, oja piteni nopeasti lihavassa mullassa, pian on vesi virtaava lähellä olevain hiekkamaitten kuivettuneisiin suoniin ja hedelmöitsevä ne. Maito virtasi yhä loristen kuin ikuisen elämän tyhjentymätön lähde. Se virtasi virtaamistaan, loi lihaa, ajatuksia, työtä ja voimaa.
Missä keto ja nurmikko yhtyivät, oli puiston senpuoleinen raja, jota kuusiriu'uista pantu aita ja oja olivat muinoin selvemmin osoittaneet, kuin nyt, jolloin aita oli hajonnut tai kylän vaimoin ja lasten saaliiksi joutunut, ja melkein kokonaan kuivanut oja oli runsaan ruohon peitossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät