Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Sinne voit jonkun tekosyyn nojalla lähteä. Siellä kohtaan, elävänä tai kuolevana, sinut Silenuksen kuvapatsaan kohdalla, puutarhaa ympäröivässä tiheikössä, ja minä itse johdan sinut noidan luo. Me odotamme siksi, kunnes paimenten vuohet iltatähden mukana ovat kotiinsa palanneet, kunnes hämärä meidät verhoo eivätkä askelemme kuulu. Mene nyt kotiin äläkä pelkää!
Ja hän odottaa sitä vielä. Tosin ei enää maan päällä, "mimmoisessa paikassa, me emme tiedä", niinkuin hän sanoi; "mutta aivan varmaan vapaana kaikesta surusta ja tuskasta, leväten rauhassa ja Jumalan rakkaudessa ja armossa." Mekin odotamme sitä Lunastuksen päivää.
Niin, niin, se on oikein. Sillä tavoin menee kaikki hyvin; kaikki on nyt hyvästi, mutta elkäämme poistuko täältä kovin kauvaksi. Korkeintaan seitsemän tai kahdeksan lieu'tä; me pysyttelemme rajalla, esimerkiksi, ja ensi risahduksesta pujahdamme ulkopuolelle Ranskanmaata. Mutta mitä teemme siihen asti? Odotamme. Mutta jos he tulevat? Veljeni vaunut tulevat ennen heitä.
"Mitähän se merkitsee?" arveli Anna kummastellen. "Kas sitä en ymmärrä", vastasi Risto. "Vastedes saamme tietää enemmän. Odotamme siis, ole nyt iloinen Ristoni!" viserteli Anna. "Iloinen kyllä olen, iloisempi kuin voit arvatakaan Annaseni! Saati vaan saamme rauhaa viholliselta, niin on onnemme täydellinen, eikö niin, kultaseni?" lausui Risto ihastellen. "Niin Ristoni, oma Ristoni!"
"Minä seison tässä ja katson kaupunkiin päin," sanoi sihteeri jälleen irti päästyänsä; "peräti kummallista on, ettei räätäli tule tuomaan vaatteitani." "No, kyllähän tulee, ukkoseni; olethan varmuuden vuoksi kutsunut hänenkin häihin?" "Olen, ja tottahan toki Herran nimessä hän tullee." "Kello ei vielä ole yli yhdentoista ja vieraita odotamme vasta kello kolme, jos ne edes silloinkaan tulevat."
»Mutta miehet», sanoi suutari Erkki, joka myöskin oli joukossa, »näinkö me vain odotamme niitä, melkein paljain käsin? Emme saa yhtäkään kiinni.» »Se on ihan totta, jos niitä tulee isojakin joukkoja», myönsi Särkiniemen Juho ja laski perään, että olisi tällaiselle miesjoukolle niin suuri häpeä laskea niitä menemään, ettei sitä saisi ikänä anteeksi.
Mut ymmärrä mua oikein vaan, Niin, oikein vaan: Kun rakkaat luopuu toisistaan, He lausuvat: »taas kohdataan!» Taas kohdataan, niin, kohdataan! Kaikuja muilta mailta I, 1907, W. Shakespeare. Me kauniilt' odotamme hedelmää, Ei ihanuuden ruusu kuolla saisi; Vaan kun sen kukka maahan häviää, Sen muiston perillinen tallettaisi.
Sillä tunnemme rakkautta tai hartaudellista kunnioitusta niitä kohtaan, joilta toivomme vain hyvää, ja vihaa niitä vastaan, joilta odotamme yksinomaan pahaa. Ell'emme pidä sitä syytä, joka aikaansaa tämän hyvän tai pahan, vapaana, emme alistu siihen, saattaaksemme sen suopeaksi.
"Katso vain, että saat virheettömän", muistutti Pekka, "ja jos saat kaksi, niin sitä parempi. Tässä on rahaa, odotamme sinua täällä." Niila ei palannut sinä päivänä eikä seuraavanakaan ennenkuin illalla myöhään. Hänellä oli mukanaan pyssy, mutta kovalle oli ottanut sen saaminen Kateenharjun suomalaiselta, ja melkein kaikki rahat olivat menneet. Pyssy oli kallis, mutta hyvä.
Mutta aatokses mä arvelevan kuulen: 'Eikö vartoomisen kauvalliset hetket, Eikö aika yhtäpintahinen aina Toki ikävyyden synkeyttä saata Heidän sieluillensa tumman yöseen kohdus? Niin sä kysyt, mutta huomaa: Tyynihinä Autuuttamme vissiä me odotamme, Ilman tuskaa ajan pitkän aikaellen. Vuosi kuni riemuhetki meiltä vierii Vilkkaasti ja toinen helmohimme rientää.
Päivän Sana
Muut Etsivät