Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Se oli miehen ääni, pehmeä ja selvä ääni, mutta Kenelm ei voinut sanoja eroittaa. Hän astui ehdottomasti sinne päin, mistä ääni kuului, sillä Kenelm Chillinglyllä oli musiikia sielussansa, vaikka hän ei itse vielä sitä oikein selvään tietänyt. Hän näki edessänsä nurmikon, jolla kasvoi yksinäinen jalava, jonka juurella oli istuinpaikka matkustajia varten.
Paikka, jossa nainen oli alkanut kaivaa hautaa, näytti kammottavan mustalta kasteessa kimaltelevan nurmikon keskellä. Olisipa hän kuopannut ruumiin tänne maahan ja sitten lähtenyt tiehensä kenties olisi vielä hänen onnensa puhjennut kukkaan jossakin toisessa maailman ääressä. Mutta nyt oli se myöhäistä. Nyt täytyi kestää, täytyi päättää uhman työ, joka tänään oli niin synkästi alkanut.
Kasvihuoneen ovet olivat auki, ja Rosa Dartle käveli avopäin nopeilla, kiivailla askelilla edestakaisin somer-käytävällä nurmikon vieressä. Hän johdatti mieleeni villi-eläintä, joka tallatulla tiellä laahaa kahleitansa ja näännyttää sydäntänsä.
Joka päivä Petrovitsch ennen päivällistä hankki itselleen hyvää ruokahalua siten, että hän käveli juuri tätä tietä nurmikon poikki, huoneitten ohitse ja harjun yli, Poju puolestansa näillä retkillä liikutti käpälöitään kaksi kolme vertaa enemmän, sillä se aina juoksi ylös ja alas siinä vuoren rotkossa, joka oikealla puolen Lentsin huonetta juoksee alas laksoon.
Renki Tuomas makasi päivällisunta ihan keskellä pihamaata, sikeänä kuin säkki, mahallaan, aivan kuin nurmikon pintaan litistäytyneenä, oikea käsi rentonaan ojona. Toinen jalka vetelehti siellä takana suorana, mutta toinen oli hieman koukussa; hattu oli mukavasti pään viereen solahtanut ja suupielestä kihosi maukas unenvesi.
Hän tosin ei nähnyt muuta kuin valkoisen vilahduksen asuinhuoneesta puiden ja pensaiden välisistä aukoista mutta hän näki kauniin nurmikon, joka vietti joelle päin, ja ison rannalla kasvavan halavan, joka kastoi oksiansa veteen ja esti kaiken näköalan toisella puolella tuuhealla lehväkuvullansa.
Kaikesta, mitä Joju metsässä näki, sai hän ilon aihetta, mutta marjat jäivät poimimatta. Kun sattuivat kävelemään sileän nurmikon poikki, heitti hän kuperikeikkaa, ja toisinaan hän viskasi polulla olevan kuusenkävyn varpaillaan ilmaan. Väliin hän otti pienen kiven, sylkäisi siihen ja heitti sen menemään semmoisella vauhdilla, että vinkuna ilmassa kuului.
Mä onneni muistoja ääneti nautin ja silmillä armahan silmiä etsin vaan silloinpa nurmella rakkaan kummun nään orvokin suuren ja kalpeen. "Miks lie tuo kukkanen kalpea vallan? Kai Luoja sen siintävän kauniiksi loi?" "Siks' että sun vuoksesi vuosia itkein mä nurmikon kukkaset kyynelin kastoin, siks onpi se suuri ja kalvas".
Oli päässään kultakruunu, yli katsoi hän nurmikon keväisen: oli prinssiksi hän luotu ja kuninkaaksi kukkien. Ranunculus, kultakukka, hän kuninkuudestaan unelmoi, ja kuluivat kevät ja kesä ja syksyn vihurit soi. Kuin unesta heräten katsoi hän syksyn outoon pimeyteen. Ranunculus, kultakukka, hän huomasi kruununsa kalvenneen. Ranunculus, kultakukka, hänen kruununsa kultaus kului pois.
Ja joutsenet lentivät metsäin ja tasankojen, vuorten ja laaksojen, erämaitten ja merien ylitse, mutta kahdentena kymmenentenä päivänä laskeutuivat ne ales vähäiselle järvelle, joka oli ihmeellisten, muhkeain puitten piirittämä, jotka olivat paljon kirkkaamman viheriät, kuin kaikkein kauneimmat koivut, ja olivat tavattoman suuret lehdet, jotka muodostivat kruunun, ja tuhannen tuhatta kukkaa tekivät nurmikon sen ympärille.
Päivän Sana
Muut Etsivät