Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Nyt he vietiin miehen luo, joka istui nurmella, keltainen nahkalakki päässään, syömässä hapainta silavaa ja keittämättömiä papuja. Hänen päällänsä oli kulunut, karkeanverkainen purppurakauhtana, joka eroitti hänet muista." "Tämä oli Carus, tuosta hänet tunnen", jupisi vanha senaatori.
Ne kiirehtivät nurmella lepäävän lapsen luo, mutta siinä seisoi metsästäjä Iirin vieressä, häntä virvoittaen, ja hotisti niille sormellaan sanoen: »Ei saa koskea». Koirat nyt korvat lotkollaan kurkistivat vuoroin metsästäjään ja vuoroin tyttöön, jonka ympärillä ne nuuskien häärivät, mutta äkkiä juoksivat häntäänsä heiluttaen metsään päin, josta kolme nuorta miestä tuli esiin.
Kääpönen, kääpönen Käpälillä kukkuu, Neitonen, neitonen Ihalalla itkee, Toivonen, toivonen Toisessa talossa, Maammonen jyttynäinen, Matuskaksi puuttunainen, Heinillä herskuu, Nurmella nurskuu, Tinapotsalkoissa, Sulkkusorokoissa, Pellavasrätsinöissä. Yksi on akalla poika. Yksi on akalla poika, Ainoa akalla poika, Yks' on sillä silmä päässä.
Kaikki olivat jo herenneet tanssimasta ja istuivat väsyneinä ja hikisinä nurmella. Pekka vaan veteli koko rokan pituudelta kiihkeätä valssia, silmät ummessa ja pää kallellaan, tuon tuostakin mukautellen itseänsä pelin tahtien mukaan.
Maat ja mannut säteillänsä Kattaa päivä kulta, Poikanenkin neideltänsä Oottaa lemmentulta. Ja tyttöparvi nurmella Aamulla istuu varhain, He nauttii lemmen riemua Kuin kukin taitaa parhain. Nuorukainen, laulun luoja, Kaukaa katsoo tuota, Sinilasit silmää suojaa Tokko kyynel vuotaa? Hän haikeasti katsastaa Ylitse "murheen vuorten", Kun ei voi käyttää riemua Seurassa muitten nuorten.
Mä onneni muistoja ääneti nautin ja silmillä armahan silmiä etsin vaan silloinpa nurmella rakkaan kummun nään orvokin suuren ja kalpeen. "Miks lie tuo kukkanen kalpea vallan? Kai Luoja sen siintävän kauniiksi loi?" "Siks' että sun vuoksesi vuosia itkein mä nurmikon kukkaset kyynelin kastoin, siks onpi se suuri ja kalvas".
Milloinkaan ei ole kukaan saanut tietää, mitä heillä oli toisilleen sanottavaa. Se on vaan varma, että ukko Merlier kutsui Dominiquea pojakseen jo silloin kuin he lähtivät sieltä. Ukko oli varmaankin huomannut että poika, jota hän oli mennyt tapaamaan, tuo laiskuri, joka makaili nurmella saadakseen tyttöjen päät pyörälle, oli kunnon poika. Koko Rocreusen kylässä tulivat kielet liikkeesen.
Hetkisen päästä ilmestyi emäntä tupaan. »Riisukaa hevonen ja käykää uittamassa!» sanoi hän tuimasti, työntäen kädessään olevan ruoskan padan alla palavaan tuleen. Itse hän läksi uudelleen ulos otti nurmella makaavan pojan syliinsä ja kantoi hänet kuin pienen lapsen omaan kamariinsa. Seuraavana aamuna ilmautui sekä äiti että poika pyhävaatteissaan tupaan.
Heitä oli pöydässä suuren tammen alla nurmella ainoastaan yksikolmatta henkeä, ja heidän ympärillään olivat suojaavat puut, niin että he olivat kuin lehtimajassa.
Vaikka hän äsken oli paikalle tullut, oli häntä jo opittu tuntemaan "saakelin ynseäksi". Sillaikaa kuin Miss Mary vielä viipyi siinä, huomasi hän, että loivat auringon säteet paraillaan paahtoivat Sandyn paljasta päätä; hänen lakkinsa kellui käyttämätönnä nurmella.
Päivän Sana
Muut Etsivät